Minä itte!

Kuten on aikaisemminkin jo nähty, Markku jos joku osaa kyllä piirtää kenkiin. Minulle lahjaksi tehdyt irvikissa-aiheiset Niken lenkkarit saivat jatkoa, tällä kertaa herran omaan käyttöön tulevilla Adidaksen lenkkareilla. Meillä taitaa olla sikäli erikoinen tilanne että Markku on enemmän kenkäfriikki kuin minä. Aina kun mennään urheilukauppoihin niin pitää katsella lenkkareita. ;)

Tämän keissin lopputulos oli mielestäni sen verran hieno että halusin välttämättä taas bloggailla näistä. Shoecandy varsågoda.

Kuviot ovat kuulemma syntyneet hetken mielijohteesta ja ne on piirretty vapaalla kädellä käyttäen Letrasetin tusseja.

Tykkään itse enemmän tästä puolesta.

Onneksi kenkäfriikki ei sorru ylikalliisiin ostoksiin vaan ostaa ainoastaan järkeviä juttuja. ;)

Näillä lähdetäänkin sitten huomenna reilaamaan. ;)

Saatiin Markun kanssa hyvä idea lähteä ekskursiolle tutkimaan Alvar Aallon modernia rakennusperintöä. Päätimme olla menemättä merta edemmäs kalaan joten ensimmäinen kohde oli naapuritalo. Oikeastaan tää idea on ollut vireillä jo vähän aikaa, mutta 20 metriä on yllättävän vaikea taittaa.

Ensin kuitenkin syötiin aamupalaa. Kyllä, tämä on välttämätön osa ekskursion dokumentointia. Haluaisin kiinnittää erikoishuomiota siihen miten saan puuron pakastemansikoilla näyttämään äärimmäisen syötäväksi kelpaamattomalta.

Matka oli vaarallinen, mutta selvitimme esimerkiksi nämä mummontappoportaat varsin mallikelpoisesti. Tässä näytän mallia kuinka homma kuuluu hoitaa.

Vihdoin se kohosi edessämme puhtaan valkoisena kirkasta helmikuun taivasta vasten – Viitatorni.

Arkkitehti ei jäänyt epäselväksi?

Suuntasimme kuitenkin rohkeasti sisään ja tutkistelimme hissiarkkitehtuuria matkalla kolmanteentoista kerrokseen.

Harmiksemme tuuletusparvekkeille ei kuitenkaan päässyt ihailemaan maisemia koska ovi oli lukossa. Mikä pettymys!

Otimme kuitenkin kaiken hyödyn irti reissusta ja verryttelimme jalkojamme kävelemällä rappusia pitkin alas.

Samalla ihastelimme Viitatornin interiööriä. Asukkaat olivat panostaneet asuntojensa ovien koristeluun, mikä ihastutti meitä.

Myös muu koristelu noudatteli minimalistista linjaa.

Naaaais niinku Borat sanois!

Jatkoa on luvassa… uusia kohteita voi ehdottaa suoraan kommenteissa!

Sain nämä kengät lahjaksi, ja pakkohan ne on täällä esitellä. Kyseessä siis tämän taiteilijakodin* lahjakkaamman piirtäjäosapuolen tuunaamat Niket. En oikein tiedä mitä sanoa, toinen ostaa valkoiset Niket ja piirtää niihin ihania kuvia, kaikki tämä minulta salassa. Sitten kun olin muuttoviikolla yhtenä iltana niin väsynyt että vaan makasin paljaalla lattialla kaikkien rojujen keskellä, niin Markku antoi nämä. :)  Ehdottomasti paras lahja mitä oon ikinä saanut! <3

*) Taidehistorian + taidekasvatuksen opiskelija saman katon alla = taiteilijakoti

Mustalla tussilla tehdyt ääriviivat vähän levasi kun laitettiin näihin sellaista suoja-ainetta maalauksen jälkeen. Tussin piti kyllä olla vedenkestävää… Siitä siis nuo vähän levinneet kohdat jotka onneksi näkyy vain läheltä katsoessa. :)

Tekovaiheistakin kuulemma löytyisi jokunen kuva, laitetaanko näytille?

P.s. Käytin kenkiä juuri viime viikolla ekaa kertaa tanssitunnilla ja oli mahtavat :))

Arkisia asioita on jotenkin tosi kiva kuvata. Tai oikeastaan niiden arvon ymmärtää vasta myöhemmin. Mielestäni on aika hauska katsella valokuvia esimerkiksi omista yläastemeiningeistä, kamera on kulunut käsissä ennenkin. Ei välttämättä kauhean kiinnostavaa ulkopuolisen näkökulmasta, ymmärrän kyllä. ;) Mutta halusitte tai ette, tässä vähän torstain ja perjantain meininkejä tältä viikolta.

Torstaina…

… on Lozzilla kasvispöytä joten menin sinne mättämään valtaisat annokset. Niin joo, en ole syönyt lihaa tänä vuona vielä ollenkaan (paitsi yhden kinkkumakkaran leivän päällä vieraissa kun en kehdannut kieltäytyä eikä muita vaihtoehtoja ollut) eikä tunnu yhtään vaikealta. Itse asiassa tää uudistus on saanut mut kokkaamaan. o_O

Lumisen harmaa Seminaarinmäki(kuoppa).

Markku ei arvosta.

Keskustassa käväisin iltapäivällä kehityskeskustelemassa työpaikan asioista. Hitto että tää kyläpahanen on aneeminen talvella(kin). Miten ois joku kevät tähän väliin?

Perjantaina…

Opiskelin bloggaamista Sosiaalisen webin kurssilla. Voi sitä uuden asian määrää… not. Sonaatin kahvi piti kuitenkin hengissä.

Illalla kävin ekalla tunnilla street dancen alkeiskurssista. Tanssiminen on ollut haaveena jo ties kuinka kauan ja nyt vihdoin aloitin sitten. Oon tosi kateellinen kaikille hyville tanssijoille, se on niin mahtavaa että osaa tehdä kropallaan kauniita asioita. :) Ehkä minäkin vielä joskus.

Tämmöistä, tällä hetkellä lagaan sängyssä ja elvytän itseäni eilisestä. Ja kohta ehkä leivon porkkanasämpylöitä.