Minä itte!

Varoitus: kuvaraskas postaus! Nämä joulukuvat on monellakin tapaa aika raskaita, parisenkymmentä seuraamieni blogien joulupostausta tänään selanneena voin kertoa…

Kröhöm niin, käsi ylös kuka huomasi joulukalenterin feilauksen? Tässähän nyt sitten kävi niin että esimerkillisen hienosti muuten onnistuneen kalenterini pari viimeistä luukkua jäivät kokonaan julkaisematta. Syy: en tajunnut etten pääse nettiin joulunpyhinä ollenkaan. Lähdimme nimittäin 23. päivä mökille Asikkalaan joulun viettoon enkä ollut tietenkään pakkaillut mokkuloita mukaan. Ihan pikkaisen vain hajoilin kun tajusin mökillä asianlaidan. No oikeastaan lähinnä hajoilunauratti, ei tämä onneksi niin vakavaa touhua ole tämä bloggaaminen. Korjatkaamme virhe julkaisemalla sopimattoman suuri määrä joulukuvia. Niitä kun on niin kauheen kiva katsella joulun jo mentyä ohitse!

Meillä oli jouluvieraana itäsiperianlaika Vihtori. Kunnon hopeanuolikoira kyyditti muuta koirakoplaa väliaikaismajoituksessaan tenniskentällä.

Otsikkoon viitaten: jokainen voi päättää itse.

Koristeet ovat kehitteillä.

Koska kaikki varmaan palavat halusta tietää mitä toivoisin joulahjaksi niiiin

• lanka on aina hyvä vaihtoehto! Sikäli helppo lahja; voi olla minkälaista vaan ja kuinka paljon vaan, lupaan kyllä keksiä käyttöä! Herkulliset värit kuuluvat asiaan.
• uusi objektiivi on ollut himotuslistalla varmaan ajanlaskun alusta asti
• Jämälanka-kirja tarttis vihdoin saada!
• mustat Dr. Martensit ois täydellinen pari mun valkoisille vastaaville, jotka olen todennut täydellisiksi talvikengiksi
• Body Shopissa asioimalla on tämän lahjansaajan tarpeet myöskin helppo tyydyttää, muistisääntönä mitä vaan ihanan (=äklömakean) tuoksuista. Toivoisin myös omistavani kyseisen merkin kabukin.

Kalliin makuni ansiosta taidan joutua hankkimaan suurimman osan kollaasin tuotteista itse itselleni. Onneksi suklaa ja villasukat kelpuutetaan ihan yhtä lailla paketinsisällöiksi. Itselle on aina helppo keksiä lahjuksia mutta ongelmatapauksen muodostaa poikaystävä. Vaikeaa kun haluaisi antaa jotain erityistä mutta hukuttaminen lahjaröykkiöihin ei houkuttele… Ehkäpä palaamme ongelmaan myöhemmin joulukalenterissa.

Tässäpä kyhäämäni blogijoulukalenterin ensimmäinen luukku! Tarkoituksena on lähinnä vain postailla joka päivä jotakin, ei mitään sen tiukempaa teemaa tällä kertaa ole. Löyhempänä jutun jujuna on vähän niinkuin herätellä pikkuhiljaa sitä joulumieltä ja sitä myöten selviytyä pimeimmästä talvesta kuin huomaamatta. Saa nähdä mitä tästä tulee. Mulla ei ole toistaiseksi muuta joulukalenteria joten tämä saa ajaa asian. ;)

Ensimmäiseen luukkuun päätyivät maanantaina ja tiistaina museologian opintomatkalla kuvatut Kuopion museon joulueläimet. En muuten ikinä ennen ole käynyt kahdeksassa museossa kahden päivän aikana – raskasta hommaa voin kertoa! Muista museoista en ottanut kuvia (useimmissa se on sitäpaitsi kiellettyä), mutta Kuopiossa sai kuvata ilman salamaa ja jouluesillepano oli hauska. Ehkäpä joku muukin saa näistä piristystä päiväänsä.

Käykääpä kurkkailemassa jouluinen museo jos vaan mahdollista! Siellä on mm. mammutti!

Kun näin Arnen ja Carloksen Joulupallo-kirjan joskus alkusyksystä ensimmäisen kerran kirjakaupassa, olin kaikin puolin aika skeptinen. Neulottuja palloja? Kokonainen kirja omistettuna neulotuille palloille? Eikä puhkiperinteisissä designeissäkään mielestäni ollut oikein mitään ihmeellistä. Enemmän tykkään jostain perinteisellä tekniikalla tehdystä, johon on lisätty joku nykyaikainen idea. No joo, onhan tässä toisaalta tuo palloidea. En kumminkaan lämmennyt hirveästi ajatukselle.

Nyt kun pimeä syksy vaihtui pimeäksi talveksi ja angstailin sitä, tajusin ehkä vihdoin joulun idean. Eihän muuten tätä talven paskuutta jaksaisi jos ei olisi jotain näennäispirteetä juhlapyhää mitä odotella? Joulu on sitä varten että saisimme huomiomme pois kaikista talven huonoista puolista (hmm mitähän ne hyvät olikaan, ei ole vielä ainakaan näkynyt). Eikä se itse 24. päivä ole niinkään tärkeä kuin se odotus! Pian tämän tajuttuani yllätin itseni ihailemasta Hupsistarallaa-blogissa joulupalloja. Ja niinpä minäkin tein yhden pallon, josta ei tosin tullut yhtään jouluinen. Mutta neulottu pallo se on.

Mulla ei sitä kirjaa ole, mutta Ravelryn kautta sain aika hyvin pähkäiltyä miten tuollainen pallo neulotaan. Tajusin etten ole koskaan neulomalla tehnyt palloa, virkkaamalla sen sijaan olen tehnyt paljonkin. Jotenkin virkkaaminen on tuntunut luonnollisemmalta sellaisiin juttuihin. Ja koska ei ollut ohjeita, täytyi kuviokin suunnitella itse. Itse asiassa tässä kohtaa vähän laiskottelin ja muokkasin näiden lapasten ohjeesta harakka-kuvan jalanjälkineen palloon sopivaksi.

Ensimmäiseksi joulupalloksi ikinä tämä onnistui oikein hyvin. Tykkään harakkakuvioinnista paljon, vaikkei se millään tavalla jouluinen olekaan. Pallon kuvio muistuttaa olohuoneen ikkunan tasolla erään antennin päässä säännöllisesti partioivasta harakasta, jonka näen aina kun olen tässä koneella. Tämä pallo olkoon omistettu sille partioharakalle.

Onnistuin ottamaan jotenkin kaikki kuvat silleen että tuo pallo on tosi epämuodostuneen näköinen. Aina ei voi voittaa. Saa nähdä tuleeko näitä lisää. Ainakin paljon aiheita olisi mielessä. :)

Onko kukan lukijoista väkertänyt näitä naurettavia luomuksia?