Minä itte!

Onnistuinko herättämään otsikolla kiinnostuksen? Perään vielä katso kuvat ja iltapäivälehtimatskua ollaan.

No tässä se nyt kuitenkin on, se mummo siis.

pipo – DIY

mummohuivi – kirppis

neule – JC

t-paita – Cheap Monday

nahkahousut - H&M

Kirjoitin ylös asun propagandatiedot ihan vaan että saisin kertoa pipon olevan itse tehty ja huivin ostettu kirppikseltä.

day 22 – where you work

Mummelin työpaikka on mm. tämä. Haaste osui just sopivasti sellaiselle viikolle jolloin mulla ei ole töitä enkä kyllä siitä paikasta muutenkaan olisi kuvaa täällä julkaissut. Vaihtoehdot b) ja c) olivat siis opiskelupaikka ja vapaa-ajan hommailupaikka, joista valitsin siis viimeisimmän. Unelmoin siitä että  joskus voisin tehdä ainakin osittain töitä kotoa käsin, vaikka freelancerina tai yrittäjänä.

Tänään tuli 101 ideaa, joka kuvassakin lepää meikän hommailukeskuksen sohvalla. Tosi iso pettymys koko lehti! Ei ne ideat ehkä ennenkään oo olleet mitään ennennäkemättömiä, minkä oon antanut anteeksi siksi ettei painettu media voi olla mikään Pinterest. Mutta hei oikeesti, jos jotain tavaroiden spray-maalaamista esitellään niinkun se olis joku loistava uusi idea… En löytänyt koko lehdestä oikeastaan mitään inspiroivaa (paitsi virkattu päällinen jumppapalloon, mutta sen olin bongannut jo aikaisemmin muualta). Plaah, toivottavasti seuraava numero on jo parempi!

Toi sää lähetti melko märät terveisensä kevään odottajan naamalle. Okei, talvi 1 Inka 0. Onneksi mulla oli sentään noi tekonahkahousut jotka toimii kätevästi kurahousujen tavoin. Pysyy jalat ainakin kuivina räntäsateessa. :D

Ihania minimalistisia ja ilmeisesti myös toteutukseltaan vaivattomia neuleita tarjoileva lempparimerkkini Wool and the gang julkaisi tänään blogissaan muutamia kuvia maaliskuun 15. päivä julkaistavasta kevään ja kesän mallistosta. Olin tietysti into piukeana niitä heti kurkkimassa, sillä merkki on ennenkin tarjoillut suuret määrät inspiraatiota neuleiden saralla. Tuskin tämäkään mallisto tulee tuottamaan pettymystä, ainakin tähän mennessä julkaistujen kuvien perusteella vaikuttaa hyvältä!

Pictures (c) Wool and the gang.

Oma lempparini on neljännen kuvan tasselihuivi. Entä teidän?

Se on jännä miten maanantai voi muuttua mahtavaksi päiväksi vain pienen auringonpaisteen johdosta. Jee, kevät tulee, täällä ollaankin jo vähän odoteltu sua! Nyt ne lumet äkkiä pois kiitoos! Ja jos ajattelit kommentoida nyt tähän jotain jalat maahan palauttavaa niin HYS.

Ja koska ei ole käsityöharrastusten puolelta mitään uutta esiteltävää niin esitelläänpä sitten koulutöitä. Kuviksen sivuaineessa on meneillään keramiikka- ja muotoilukurssi. Tässä keskeneräinen peuranpää, josta tulee sellainen seinälle laitettava. Ja aion maalata sen spray-maalilla pinkiksi tai valkoiseksi. Tuon verkon siis, se on nätti sellaisenaan ilman mitään päällysteitä.

Tässä jotain muita räpellyksiä, keskeneräisiä nekin. Valkosavea, rakusavea ja punasavea. Savi ei oo kyllä yhtään mun juttu. Inhoan niiden väriä poltettuna ja ne lasitteetkin mitä meillä on käytettävissä on tosi ällön värisiä. Koita nyt siinä sitten tehdä jotain inspiroivaa. Purin frustraatiotani muovailemalla kakkakikkareen, bongatkaa vaikka kuvasta.

Aurinko paistoi savityöluokkaan. Haluan ulos!

Onneksi ehdin nauttia vielä viimeisistä säteistä kotimatkalla. Ja pakotin Markun kuvaamaan mun päivän rytkyt. Sain hiljattain kommentin jossa toivottiin lisää asukuvia. Minäs muotibloggaajana te mua oikein pidätte? No ei, tässä nyt ois ja lykin näitä tänne jatkossa varmaankin aina kun inspiraatiota riittää (eli kun vaan kehtaan). Pidetäänpä pieni huutoäänestys: mikäli uskotte verkkokalvonne kestävän meikäläisen vaateyhdistelmiä jatkossakin täällä niin kertokaa ihmeessä.

Kuten kuvasta hyppää silmään, oon löytänyt mun kuviolegginssikätkön jälleen näin kevään jo kolkutellessa. Omistan ihan hienon kokoelman erilaisia leggareita, niitä vaan tulee käytettyä ihan liian harvoin.

day 20 – handwriting

Loppuun vielä päivän valokuvaushaastekuva. Vahva alku ostoslistalle… Tämä maanantai oli kuitenkin liian mahtava vessapaperiostoksille.

Näistä helmikuun valokuvaushaasteen aiheista saa ihanan absurdeja otsikoita. Mutta haaste on kiva, koska on ainakin jotain mielekästä postattavaa vaikken ole ehtinyt oikein mitään jännää tekemään. Mulla on tosi täyteen ahdettu viikko menossa taas näin vaihteeks, saa taas miettiä että mistäköhän nää kaikki asiat on huomaamatta kalenteriin kertyneet…

Otin havainnollistukseksi kuvan ipadin kalenterista, jossa ei kyllä ole ihan kaikkia viimeisimpiä menoja kuten viikonlopun tanssikeikkoja häämessuilla. Tuo ipadin kalenteri on muuten saanut näppäryydessään vannoutuneenkin paperikalenterin käyttäjän siirtymään sähköiseen versioon – se on nykyään ainoa kalenteri jota käytän. Tämän takia blogissa ei ole nähty kalenterituunauksia tänä vuonna. :) Saan tuohon kalenteriin mm. automaattisesti päivittyvät tiedot luennoista Korpin kautta, mikä on aika korvaamatonta (vielä kun jotkut mokomat laittaisivat oikeita tietoja kursseista sinne).

day 16 – something new

“Uusin” ostos eli kirppikseltä bongattu villapaita, jonka laitoin tänään ekaa kertaa päälle. Ehkäpä maailman epätyypillisin vaate minun päälleni, koska jokainen paidan väri on minulle yksinään aikamoinen inhokki. :D En yleensä käytä mitään ruskean sävyistä ja sinistäkin hyvin harvoin, mutta jostain syystä tykästyin silti tähän villapaitaan. Outoa.

Muita kirppisostoksia tältä viikolta: Wranglerin löysät ja vähän liian isot farkut. Jälleen kerran lisää farkkushortsimateriaalia! Sitä tosiaan alkaa olla jo riittämiin, en ole edes esitellyt täällä blogissa kaikkia farkkuja jotka olen jo kotiin rahdannut. Nyt pitäisi vaan saada jostain niittejä ja kangasvärejä ja ennen kaikkea aikaa ryhtyä hommiin.

day 15 – phone

Mun tällä hetkellä käytössä oleva puhelin on joku Samsungin halpis, jonka sain äidiltä joka oli saanut niitä peräti kaksi kappaletta ilmaiseksi liittymäkaupoissa. Lieventää ainakin väliaikaisesti iphonen himoani, kun oma kosketusnäytöllinen Nokiani alkaa tuntua jo kolmen vuoden jälkeen aika tylsältä.

day 14 – heart

Fiksu olisi tietenkin ottanut kuvan sydämenmuotoisista pullista, jotka pakkaus sisälsi mutta kuulkaas ne oli syöty jo aikapäiviä ennen kuin sain kameran käteeni. Tämän kuvan sydän on kuitenkin yhdessä noista tarroista, joita jaettiin ystävänpäivänä pullien ostajille. Kuinka taitava oon että saan repäistyä kahtia I <3 You -tarran just tosta sydämen kohdalta kun yritin irroittaa sitä arkista. Fuuu… Onneksi mun valentine ei käsittänyt tätä piilomerkitystä väärin.

day 13 – blue

Sain kameran käsiini vasta kun oli tulossa pimeää, mutta onneksi se sopi kuvausaiheeseen vallan hyvin. Yllättävän sininen kuukausi tämä helmikuu.

Tää postaus ois toki voinut olla mun ystävänpäiväpostaus, mutta eilen oli niin kiireinen päivä että kun vihdoin pääsin koneelle puoli kahdeltatoista yöllä ja palautin luentopäiväkirjan 4 minuuttia ennen deadlineä samalla Arnoldsin sydänmunkkia yksin mussuttaen, ei enää ollut kauhean ystävällinen olo (ja sänkykin alkoi tuntua melko kutsuvalta). En taida olla ystävä(npäivä)ihmisiä. Tää aamu onkin sitten kulunut napsutellessa luetuiksi joka ikisen lukemani blogin ystävänpäiväpostauksia, joissa ei ole muuta sisältöä kuin kuva ja toivotus. Ajatus on tietysti ollut jokaisen takana mitä sydämellisin, mutta kyllä se vähän pistää huokailuttamaan kun lukee kolmannenkymmenennen ystävänpäivätoivotuksen hanimussukoille lukijoille. ;) Noniin, suokaa anteeksi tämä kyynisyys ja siirrytään siihen itse asiaan.

Neuloin itselleni siis punaisen kaulaliinan. Erinnäisissä blogeissa olen kuullut toisteltavan mantraa siitä Sinkkuelämää-elokuvassa Carrien päällä nähdystä punaisesta kaulaliinasta. Se tuntuu innostaneen tai ainakin houkuttaneen monia neulomaan itselleen samantapaista kaulaliinaa. Varmaan siitä olen saanut päähäni että muhkea punainen kaulaliina olisi kiva. Etsin netistä käsiini kuvan tästä kyseisestä Carrien päällä nähdystä huivista, mutta sen malli ei lopulta vaikuttanut niin houkuttelevalta kuin mitä itse olin päässäni kuvitellut. Niinpä päätin tehdä oman (huomattavasti yksinkertaisemman) version punaisesta kaulaliinasta.

Ilmeisesti tismalleen samanlaisen kaulaliinan ohje löytyy kuitenkin Ravelrystä, jos joku sellaisen haluaa tehdä. Carrien kuva täältä.

Kirjoitin omasta kaulaliinastani myös “ohjeen”. Lainausmerkit siksi että jokainen vähänkään neulontaan perehtynyt pystyisi päättelemään miten kaulaliina on tehty ilman sitä ohjettakin. Ohjeita ja tietoja kuitenkin kysellään aina ja uskoisin että lukijoiden joukosta löytyy sellaisiakin joilta tämä neulonnan jalo taito on päässyt unohtumaan (tai jäänyt oppimatta). Ohje on siis lähinä heille. :) Toivottavasti se on riittävän selkeä.

Se Punainen Kaulaliina

lanka: Novita Kelo (50% villa, 50% akryyli), myös mikä tahansa muu mahdollisimman paksu lanka käy tai vaihtoehtoisesti vähemmän paksu kaksin- tai kolminkertaisena

puikot: koko 10

kustannukset: kolme kerää eli n. 16,50e (ilman puikkoja)

“ohje”: Luo 20 silmukkaa puikoille. Neulo koko ajan oikeaa silmukkaa, kunnes viimeistä kerää on jäljellä alle puolet. Päättele työ. Leikkaa hapsut, esimerkiksi neljäkymmentä 40cm pätkää. Ota kaksi langanpätkää, taita kahtia ja solmi kiinni kaulaliinan päähän. Solmi hapsuja joka toiseen silmukkaan. Valmis!

Samainen kaulaliina tekovaiheessansa vilahti aikaisemmin täällä. Eilen laitoin sen kaulaani ja eipä ainakaan ollut kylmä. Kaulaliinan saa helposti kiedottua parikin kertaa kaulan ympärille ja siltikin se roikkuu aika matalalla. Harmi että ne hirmopakkaset tais just loppua. Tajusin myös ettei mulla ollut ennestään tuollaista perinteisen mallista kaulaliinaa, oon ehkä vähän liikaa keskittynyt vaan tuubihuiveihin hups.

Tänään tapahtunutta: menin kampaajalle ja toivoin liukuvärjättyjä hiuksia. No pitihän se arvata että bruneteille tääkin asia on tehty paljon vaikeammaksi (kullekin tasonsa mukaan nii..), joten ei saatu latvoja ihan niin vaaleiks kuin olisin alunperin halunnut. Jostain hiuksen keskivaiheilta toki sitten sitä väriä lähtikin ihan kuuliaisesti pois, harmi vaan ettei se ollut se paikka mistä sitä olisi eniten pitänyt lähteä. Kuinka vaan, oon miettinyt oransseiksi hiusteni värjäämistä jo jonkun aikaa, ja nyt mulla sitten on aika kuparinruskeat hiukset. Ja kyllä tykkään vaikka ei ollut ihan sitä mitä lähdin suurine utopioineni hankkimaan. Ens kerralla varmaan vaalennetaan vielä pikkasen noita latvoja raitojen voimin, kolme vaalennuspesua sai nyt riittää yhdelle kerralle. :D