Minä itte!

Tänään inspiroiduin näistä nowvemberin hienoista vihkonkansista Etsyssä. Alunperin bongasin nämä Shimauuman Handmade with love -blogista. Heti kuvittelin miten kirjontaa voisi yhdistellä muillakin pinnoilla kuin vain vihkonkansiin. Muutenkin kaikenlaista korkealentoista ideaa liihottelee aivoissa ja innostaisi ruveta esimerkiksi maalaamaan. Jepjep. Pitänee odottaa vielä palkkapäivään tai ensi kuun neljänteen niin marssin ostamaan taiteilijakaupasta akryylit!

Että sellainen koulupäivä tällä kertaa. Muotoilukurssilla tehtävänantona veistellä lumesta taideteoksia, mutta mulla ja Tiialla oli vähän jotain muuta mielessä. Siitä tuli sitten lumigraffiti. Mun mielestä sopii ihan hyvin yhteen Aallon arkkitehtuurin kanssa, eikö? ;)

Aijaijai eilen oli niin hyvä päivä ettttä! Pääsin Lainahöyhenissä-blogin kautta tunkemaan itseni uudistuneen JC:n avajaisbiltsujen kutsuvieraslistalle. Eikä siinä vielä kaikki, osallistuneiden kesken arvottiin kaksi paria Crockerin farkkuja ja meikäläisellä jysähti kerrankin arpaonni kohdalle! Sain siis käydä valkkailemassa itselleni yhdet ilmaiset farkut samalla kun maisteltiin jamaikalaista olutta ja katselin löytyisikö jotain muutakin kivaa liikkeen valikoimasta alennettuun hintaan.

Vaikka porukkaa oli paljon ja sovituskopeille sai jonottaa pienen ikuisuuden, avuliaita myyjiä riitti kyllä joka kulmalle halukkaita auttamaan. Minäkin löysin myyjän ystävällisellä avustuksella tieni poikien puolelle valkkaamaan itselleni aitoja poikaystäväfarkkuja. Löytyihän sieltä keväisen vaaleat ja sopivan löysät pöksyt, sulaa mukavuutta. Tänään on jostain kumman syystä ollut vähän väsynyt fiilis eli juuri sopiva hetki ottaa uudet farkut käyttöön.

Kerroinko jo että nää farkut on aivan ihanat? Täytyis ehdottomasti useammin ostaa housuja ihan alan liikkeestä, note to self. JC:n bileet ois tosiaan jatkuneet vielä aamuyöhön asti Brassa, mutta itse en sinne mennyt koska aamulla piti herätä suht aikaisin ja mennä kirjastolle purkamaan näyttelyä. Saatiin teokset kääräistyä Markun kanssa silkkipaperiin ja mentiin sen jälkeen nepalilaiseen syömään. Nyt teen välikuolemaa tässä meidän sohvalla ja yritän herätä kahvin voimalla tästä horroksesta, sillä tunnin päästä pitäis olla jo töissä. Viikonlopuista ja lepopäivistä ei kyllä voi mun tapauksessa puhua samassa lauseessa.

P.s. Otsikko on muuten näyttelyn kävijäkyselystä poimittu kommentti vastauksena siihen miten internetsarjakuva toimii fyysisessä muodossa.

Tässä siis se aikaisemmin naureskelemani kuvistyö, jonka tein sattumalta just sen päivän valokuvaushaasteen teemaan sopivaksi. Myöhemmin sitten harmitti etten ollut kuvannut kyseistä työtä, kun se olisi sopinut niin hyvin haasteeseen. Tässä se nyt on!

Itse työ on oikealla, vasen on muotti. Piti tehdä reliefi ja innostuin vähän tosta käden painamisesta saveen. Opettaja ei tainnu arvostaa. :D

Muotti on rakusavea ja siihen painoin kätöseni. Siihen ympärille kyhättiin reunukset maitopurkista ja kaadettiin kipsimassa päälle. Va-la-mis. Käden painaminen  kiinteään saveen ei ollut niin helppoa kuin olisin kuvitellut, joten jouduin painelemaan hieman eri kohdista. Nähtävästi sormet tuli painettua aika syvälle, siksi käsi näyttää vähän oudolta.

Vika kuva saa olla valokuvaushaasteen kuva. Mitä mieltä olette vesileimoista (eli noista minaitte.net -teksteistä kuvien reunoissa)? Mulla on vähän ristiriitainen suhde niihin, tai enemmänkin kielteiseen kallistuva. Rumasti tehdyt ja liian isot leimat pilaavat usein koko kuvan, samoin joissain blogeissa se miksi jokaiseen kakkalaatuiseen pokkarin salamalla otettuun kuvaan isketään leima (usein ruma sellainen) herättää ihmetystä. Ymmärrän sen ettei kukaan varmaankaan välttämättä tykkäisi jos omaa kuvaa käytetään ilman lupaa ja lähdettä merkitsemättä, mutta toisaalta joistain ihan taviskuvista leimalla merkittynä tulee vähän sellainen olo että mitäköhän toi nyt oikein luulee itsestään, luuleeko se muka että joku tollaisia kuvia haluaisi pölliä.

Pinterest on sen sijaan nostanut ihan omaan uuteen arvoonsa vesileimat, sinne kun usein pinnaillaan inspiraatiokuvia jotka sitten leviävät kulovalkean lailla, ja alkuperäinen kuvantekijä saattaa jäädä ihan unohduksiin mikä on vähän väärin.  Näissä tapauksissa voi olla ihan kiva juttu että kuvasta vesileima löytyy, itsekin olen useamman kerran löytänyt leiman ansiosta alkuperäisen tekijän sivuille ihastelemaan lisää samantyylisiä teoksia. Monet käyttävät kuvia periaatteella “Lähde: Google/Weheartit/Pinterest” (olen varmaan itsekin joskus sortunut moiseen), mutta kehottaisin kaikkia ehdottomasti linkittämään suoraan esimerkiksi siihen blogipostaukseen josta kuva on peräisin. Kuvan lainaaminen omaan blogiin jonkun toisen blogista on mielestäni ihan ok silloin kun laitetaan linkki takaisin ja kuvaa lainataan asiallisesti. Tähän olen itsekin halunnut kannustaa esimerkiksi omia kuviani koskevalla Creative Commons -lisenssillä, joka näkyy tuolla sivupalkissa. Kuvien lainaamisen kieltämistä kokonaan ilman lupaa (monissa blogeissahan tällainen tekstinpätkä lukee) en oikeastaan kannata, koska aika harva jaksaa lupaa kysyä ja se taas johtaa sitten siihen ettei minkäänlaisia krediittejä välttämättä anneta. Mutta kukin tavallaan.

Tulipahan vuodatus! Mitä mieltä olette tästä kuvien lainailusta? Pitääkö siihen suostua?

Helmikuun valokuvaushaasteen tuotoksia. Tiesin jo etukäteen että tuun sooloilemaan näiden aiheiden kanssa. Kolmannen päivän aiheeksi vaihtuikin sitten kasi, koska en muistanut perjantaina koulusta lähtiessäni muutakaan aihetta ja toisaalta teki mieli kuvata nätisti puiden välistä paistavaa aurinkoa. Sattumalta huomasin, että olin tehnyt koulussa samana päivänä aika täydellisesti päivän valokuvausteemaan sopivan kuvistyön. Ehkäpä siitä kuvaa sitten kahdeksantena päivänä.

2. Words

3. sun

4. a stranger

Tällaisen kanssa on tullut askarreltua viime päivät. Minä olen enemmänkin noin yhden naisen taustavoimina mukana järkkäämässä näyttelyä, suurin osa on kuitenkin tämän talouden toisen osapuolen (viimeisessä kuvassa) ansiota. Paint-taide -näyttely esittelee monille melko tuntematonta suomalaisen internetkulttuurin muotoa, MS Paint -ohjelmalla tehtyä sarjakuvaa ja sen erityispiirteitä. Näyttely on esillä Jyväskylän kaupungin kirjastossa tästä päivästä lähtien aina 11.2. asti, käykäähän kirjastoreissulla kurkkaamassa! Ja puumerkit vieraskirjaan sitten kanssa!