Kävin tänään Jyväskylän roller derby -joukkueen eli Rollin’ Ragdollsien open skatessa. Derby on kiinnostanut mua jo jonkin aikaa, ja netistä aiheesta luettuani olen kuullut pelkästään hyvää. Joten olihan sitä päästävä kokeilemaan, kuinka tasapaino rullien päällä kestäisi. Markku ystävällisesti ikuisti mun ensimmäiset kaatumiset kameralla. Kaatuminen oli ainakin hyvin helppoa. Ja nimenomaan sinne persepuolelle jossa ei ole muita suojuksia kuin ne mitä siellä luonnollisestikin on. Ois hieno nähdä se päivä kun itse pysyisi pystyssä niillä tapaturmakengillä! Siispä kaikkia järkeviä ajatuksia uhmaten aion kokeilla vielä uudestaankin rullien päällä horjumista ja katsoa mihin se johtaa.

Allekirjoittanut vääntää luistimia jalkaan.

Ja seuraavassa kuvassa sitä ollaankin jo persiillään. Yllättävän vähän otin kuitenkin osumaa parkettiin, luistelin niin rauhallisesti ja varovaisesti.

Näin sitä mennään! Huomatkaa muuten kaikissa kuvissa kestoilmeeni idioottimainen virnistys ja hullunkiilto silmissä. Oli kivaa!

Mun uusi lippis! Mustelmat ovat katoavaisia mutta materia säilyy ja pääsen korottamaan katu-uskottavuuttani derbymimmien kustannuksella.

Onko siellä lukijoiden joukossa kahdeksalla pyörällä luistelevia? Antakaa ilmi itsenne!

Nyt se sitten tapahtui: myöhästyin yhden luukun julkaisemisesta. Eilen meillä oli tankotanssiryhmän kanssa esitys Shakerissä ja stressasin sitä koko päivän, joten ajattelin julkaista luukun vasta illalla. Olin kuitenkin unohtanut pari tosiasiaa: a) meidän esitys on vasta puoli yhdeksältä, b) sieltä saa ilmaisia drinkkilippuja.

Mutta esitys meni hyvin ja se on pääasia. Eilen ehdin stressaamisen lisäksi hakea pari pakettia päivällä postista. Miten siellä tuntuu olevan tässä kuussa aina 20 ihmisen jono  tuli sitten mihin aikaan päivästä tahansa käymään? Paketista kuoriutui, kuinkas muutenkaan, ennenaikaisia joululahjoja ihan mulle itselleni. Kaikkien muiden joululahjat olen kivasti jättänyt ensi viikolla ostettaviksi, mutta omista on toki pidettävä huoli että tulevat ajoissa hankituiksi.

Ostin vähän kaikenlaista vaatetta sillä Dropinmarketin lahjakortilla, jonka hankin citydealista. Mutta niistä lisää ehkä myöhemmin.

Ja sitten mulle tuli tällainen! <3 Itse asiassa kuvassa on tyhjä paketti ja tämä kuva on otettu kyseisellä objektiivillä. Rakkautta! Blurraa aika kivan paljon verrattuna mun aikaisempiin kokemuksiin lähinnä kittiobjektiivistä. Hassua on kun on tottunut zoomailemaan ja tässä ei sitä ole. Joutuu jopa ottamaan askeleita kauemmaksi, vaikeaa. :D

Dropin lahjotti vähän tarrakirjaankin täydennystä.

Laitetaan nyt vielä illan esityksestäkin joku kuvanen. Oon tuo oikeanpuolimmainen. Yhteensä meitä oli parhaimmillaan seitsemän tyttöä tangoilla. Yleisöä oli tosi paljon! Ehkäpä parhaimmat taidenäyttelyn avajaiset joissa oon koskaan ollut.

Meikäläinen onnellisena esityksen jälkeen, boolilasi kädessä. Siinä mun eilinen aika hyvin tiivistettynä viiteen kuvaan. Nyt oon ihan rikki ja pieni flunssanpoikanen yrittää vesittää mun yrityksen saattaa loppuun pari kurssia tän loppuviikon aikana. Vielä viimeinen rutistus ja sitten aloitan joululomailun! Jaksaajaksaa.

Okei, nyt varmistetaan ettei kenellekään varmasti tule mitään kauhean seksikästä kuvaa tankotanssista. Mikäs siihen paremmin sopisi kun muutama kuva tällaisesta amatööristä tangolla. Otetaan kuvia oikeastaan aina kun treenailen kotona, koska peilit ei ole kovin hyvät eikä muutenkaan asentoaan hahmota pää ylösalaisin ollessa kovin kokonaisvaltaisesti.

Yleensä kuvista ei tule mitenkään kovin hyvälaatuisia mutta nyt sattui 2/100 otoksesta olemaan sellaisia mitä ei ihan kauheasti ainakaan tällä hetkellä hävetä laittaa tänne. Tosiaan siis ei ole mitenkään täydellisesti esitettyjä liikkeitä, tässä vaiheessa oon vaan ilonen jos pääsen johonkin uuteen asentoon. No joo, kauheet nolot puolusteluselitykset, tässä nää helkkarin kuvat! :-D

Huomatkaa tuskainen hymyviritelmä ihan kuvan ottamista varten! Asennon pito on siis lähinnä toisen polvitaipeen ihossa, joten ehkä se antaa jotain vinkkiä siitä miksi hymyileminen on näin surkea esitys tällä kertaa.

Plus pari pakollista koirakuvaa keventämään järkytystä. Voi Neppusta, on jo kauhea ikävä sitä karvakuonoa kun vietiin se alkuviikosta takaisin porukoille. Mut hei tiistaina Ruotsiin! Sitten voisi taas hakea koirankuonolaisen lenkkeilykaveriksi.

Toinen oli masentunut kun ei saanut huomiota. Meillä noita erisuuntaisia tankoja on keskittynyt olohuoneeseen (katso ensimmäinen kuva), joten pohdittiin, josko koirallekin pitäisi hommata oma. No hehheh.