Minä itte!

Törmäsin Sort of pink -blogin kautta australialaisen neulevaatesuunnittelija Nikki Gabrielin taidonnäytteisiin. Hän on kehittänyt kiinnostavan tavan suunnitella neulevaatteita. Nikki Gabrielin myymissä Construction-pakkauksissa on mukana kaikki mitä tarvitsee tietyn vaatekappaleen tekemiseen. Itse vaatteet koostuvat isoilla puikoilla paksusta Wooli-langasta (valmistettu kierrätyskankaista)  neulotuista neliöistä. Neliöitä lisäämällä saadaan uusia neuleita. Yksinkertaisimmat koostuvat vain muutamista neliöistä. Myös pakkaukset ohjeineen ovat oma taidonnäytteensä, huolellisesti suunniteltu tuote kerta kaikkiaan!

Ideana neliönmuotoisista paloista neulevaatteen koostaminen on kyllä todella toteuttamiskelpoinen. Hyvää ajattelua laatikon ulkopuolelle! Samaa taktiikkaa voisi soveltaa ja suunnitella ihan omia neulevaatteitaan. Ei tarvitse kikkailla kavennuksien ja lisäysten ja silmukkamäärien kanssa, joten aloittelijallekin tämä tyyli sopii. Onpahan laatikkomaiset vaatteet muodissakin tällä hetkellä! Laatikkosuunnittelua voi hyödyntää myös virkkauksessa, esimerkiksi isoäidinneliöistä on kohtuullisen helppo suunnitella vaatteita.

Njaha, en sitten malttanut olla postaamatta ensimmäistä February Photo a Dayn kuvaa samana päivänä. Noo, jatkossa nää ei välttämättä tuu päivittäin. Ja on tässä katsokaas vähän muutakin sekalaista asiaa.

1. Your view today.

Kuva on otettu aamulla yhdeksän jälkeen. Ajattelin ensin kuvata parvekkeelta näkyvää maisemaa, mutta päätinkin tarkentaa parvekelasiin syntyneisiin kuurankukkiin. Pakkasta -20 jaiiks.

Pakkaslukemista huolimatta oon koittanut pysyä lämpimänä mm. hukuttautumalla tekoturkisliiviin. Toimii myös hiusten sähköistäjänä mikäli joku tarvitsee siihen apua.

Kuvasin sitten kumminkin tän parvekenäkymän kun tulin luennolta kotiin. Mahtava sää ulkona! Just hyvä päivä aloittaa valokuvaushaaste. ;)

Halusin ikuistaa mun ulkovaatetuksen tässä extreme-säässä. Ostin Dropinmarketista aivan mahtavan Carhartin toppaparkatakin (käykääpä katsomassa kyseinen linkki, tuote on mojovassa alennuksessa siellä), joka on todennäköisesti pelastanut mut paleltumiskuolemalta jo moneen otteeseen. Kylmä ei pahemmin se päällä ole ollut, hiki kylläkin.

Lisäksi näytän melko huvittavalta eskimolta kun kuljeskelen tuolla ulkona valtava karvahuppu päälläni. Päässä on 100% villaa oleva pipo Varustelekasta, täydellinen iso huivi on sieltä myöskin. Jalkaan vielä Emut niin pakkasretkeilyasu on valmis. Lähdettiin siis kirjastolle tsekkaamaan onko näyttelyllä kaikki hyvin.

Kirjastossa oli toinenkin pikku näyttely, jossa oli esillä ilmeisesti koululaisten tekemiä käsitöitä kierrätysmateriaaleista. Monia tuttuja ideoita sieltä bongasinkin.

Tää ryijy herätti mussa kummallisen halun tehdä itsekin sellainen vaikka ne onkin aika kasari tai ehkä just siksi. :D Tosi hämmentävää.

Tää oli kuitenkin mun suosikkini. Tiedättehän rakkauteni himmeleihin, jos seurasitte blogia joulukuussa. Arvatkaapa muuten kellä on nyt mustia pillejä! Tämä kirjastossa esillä ollut versio oli tehty paperista, ihan mielenkiintoinen tapa sekin.

Tässä tiivistettynä meikäläisen tämän päivän näkymät.

Sain Sanna Vatasen kirjan Neulo. Virkkaa. Kirjo. Ekolangasta! käsiini tänään JUJU-kerhon paketista ja päätin kirjoittaa hieman sen herättämistä ajatuksista. Vatasen Jämälanka-kirjan sain vihdosta viimein itselleni joululahjan muodossa, mahtava kirja! Sen perusteella halusin ehdottomasti hommata tämän ekolankoihin keskittyvän kirjan itselleni.

Neulo. Virkkaa. Kirjo. Ekolangasta! ei yllä edeltäjänsä tasolle ohjeiden inspiroivuudessa. Tykkäsin jämälankaohjeiden värikkyydestä ja monipuolisuudesta, mutta tässä kirjassa on niiden lisäksi myös perinteisemmän tyylin neule- ja virkkausohjeita, joissa on tietty lankasuositus. Näiden ohjeiden kautta esitellään erilaisia ekologisempia lankavaihtoehtoja, kuten luomupuuvillalankoja, kierrätyslankoja ja vaihtoehtoisista luonnonkuiduista tehtyjä lankoja. Jotenkin ohjeiden malleista monikaan ei herättänyt minussa inspiraatiota kokeilla itse, toisin kuin jämälankakirjan kanssa. Ehkä se oli se värimaailma: ekolankoja saa valitettavan usein vain haaleanvaaleissa ällöissä väreissä. Kaipa se kirkkaaksi värjääminen on vähemmän ekologista.

Jämälankaosiosta pidin siis tässäkin kirjassa eniten. Vaikka ohjeet eivät tarjonneet niin paljon inspiraatiota kuin olisin odottanut, sain tästä kirjasta paljon tietoa lankojen ekologisuudesta. Kovin moni ei jaksa miettiä käsityömateriaaliensa ekologisuutta, enemmän kun korostetaan sitä kuinka käsityö kuin käsityö on ekologisempaa kulttuuria (tai ainakin eettisempää kun tekijänä toimitaan itse). Ikävä kyllä ne materiaalit eli langatkin valmistetaan jossakin ja silläkin on  vaikutusta ympäristöön. Mahtavaa että tässä kirjassa herätetään ajattelemaan tätäkin puolta käsityöharrastuksesta! Ohjeiden yhteydessä on esitelty miellyttävän monipuolisesti erilaisia ekologisia vaihtoehtoja lankojen osalta, joten tätä kirjaa selailtuaan on paljon helpompi tehdä jatkossa ekologisempia lankaostoksia kaikenlaisiin käsitöihin.

Innostuin kirjan pohjalta kokoamaan vinkkejä ekompiin käsitöihin.

Vinkkejä ekologisempaan neulomiseen ja virkkaamiseen:

• Suosi mieluummin luonnonkuituja kuin tekokuituja. Tekokuidut valmistetaan yleensä öljystä eivätkä ne maadu.
• Kaikki luonnonkuidutkaan eivät ole automaattisesti ekologisia.
• Luonnonmateriaaleista puuvilla on pahis! Paitsi jos se on luomupuuvillaa. Puuvillan tehoviljely vaatii ympäristölle haitallista keinokastelua, paljon torjunta-aineita, ja usein siihen liittyy myös lapsityövoimaa.
• Valitse langan materiaali käyttötarkoituksen mukaan. Joskus valmiin tuotteen kannalta on järkevää valita lankaa, johon on lisätty keinokuitua lisäämään kestävyyttä.
• Kun olet kerran tehnyt jotain itse, oli se sitten millaisesta langasta tahansa, takaa sille mahdollisimman pitkä käyttöikä. Korjaa, tuunaa, anna lahjaksi, myy kirppiksellä, pura ja tee jotain uutta…
• Osta uutta lankaa vain tarpeeseen. Älä hamstraa.
• Lankaa voi ostaa myös kirpputoreilta tai vaihdella kavereiden kesken. Kysele tutuilta josko heillä olisi antaa turhia lankojaan pois.
• Älä stressaa liiaksi. Kukaan ei ole täydellinen. Ota ekologisten lankojen käyttö uuden kokeilemisen kannalta.

En todellakaan ole edes lähelle täydellinen tässä ekologisten lankojen käytössä, itse asiassa se on ihan täysin uusi alue mulle. Keinokuitujen välttelemistä olen toki harjoittanut ennenkin, mutta esimerkiksi puuvillan käyttöä en ole pahemmin miettinyt. Kirjan myötä tutustuin kaikenlaisiin hienoihin lankamerkkeihin, joista olin aikaisemmin lukenut joidenkin käsityögurujen blogeista. Siis sellaisten, jotka neulovat pitsihuiveja ja muuta tylsää. ;) Turhaa hienostelua siis? No, olen sitä mieltä että kun tekee jotain itse, kannattaa periaatteessa hyödyntää valinnanvapaus suunnittelussa ja käyttää laadukkaita materiaaleja. Kun käyttää tunteja villapaidan neulomiseen, voi tuntua vähän turhalta jos se nukkaantuu ekalla käyttökerralla.

Hienojen lankojen käytöllä on kääntöpuolensa, johon varsinkin opiskelijana törmää jatkuvasti. Kaiken maailman ekolangat ja silkkimerinovillasekoitukset maksavat tietenkin näkökulmastani maltaita. Kun lankoja saa halvemmallakin, ollaan vaikean valinnan edessä. Itsekin tasapainoilen jatkuvasti tämän valinnan kanssa. Toistaiseksi edulliset vaihtoehdot ovat vieneet useammin voiton, mutta johonkin isompaan vaatteeseen valitsen langan yleensä tarkemmin. Aion ottaa nyt projektiksi käyttää entistä laadukkaampia lankoja silloin kun se on perusteltua. Aloittelijalle voi olla nimittäin joskus järkevämpää ostaa ihan perus markettilankaa, niin ei harmita sitten niin paljon jos projekti meneekin pilalle tai jää kesken. Opiskelijalle loppujen lopuksi se edullisin keino ekoilla on yrittää hyödyntää erilaisia jämälankoja luovasti tai tehdä lankaa itse uusiokäyttämällä esimerkiksi vanhoja vaatteita.

Tulipahan paasaus. Mitä mieltä olette Vatasen kirjasta? Tai ekolangoista noin yleensä?

Mulla on nyt meneillään joku vaihe, että pitää leikellä ja rikkoa kaikenlaisia vaatteita. Ensimmäiseksi uhriksi päätyivät vaaleat farkut, joita kaipaan takaisin käyttöön kivan värinsä takia. Ne ovat kuitenkin vähän huonon malliset ja pikkaisen liian isotkin, joten päätin vähän parannella niitä repimällä. Samalla yritin vähän kuvata yksinkertaisia työvaiheita jos joku muukin intoutuu kokeilemaan.

Aloitustilanteesta unohtui ottaa kuva joten mennään suoraan asiaan. Leikkasin saksilla reiät haluamiini kohtiin. Kokeilin myös leikata vähän pienemmät reiät ja repiä niitä isommiksi mutta ainakin nämä farkut tykkäsivät enemmän repeytyä pystysuuntaan joten luovuin ideasta ja leikkasin valmiiksi tarpeeksi isot reiät.

Tehtyjen reikien purkamiseen voi käyttää esimerkiksi ratkojaa, mutta sellaisen puuttuessa paksu neulakin käy. Purin leikattuja reikiä vetelemällä langan säikeitä reiän reunasta lähtien erikseen.

Niinkun näin. Jos mahdollista, voit yrittää säästää vaakasuoria säikeitä tai sitten ihan vain repiä huoletta reunaa muuten vaan resoiseksi. Kärsimättömänä ihmisenä toteutin viimeksi mainittua.

Tässä valmis revitty reikä. Tokihan tuosta voi vielä jatkaa mutta kannattaa ottaa huomioon että käytössä repeämät luultavasti repeytyvät ja purkautuvat lisää.

Ja tässä valmiit farkut tänään käytössä.  Mikä neuvoksi kun haluaa laittaa risat vaatteet päälle ja mittari näyttää miinus kymmentä? Ratkaisin ongelman laittamalla pinkit legginssit alle. En yleensä tykkää käyttää mitään farkkujen alla vaikka olisi kuinka kylmä, joten nyt mulla oli tosi lämmin ulkona käppäillessä. Ei kohmeisia reisiä! Pitäisköhän kokeilla useamminkin tota sään mukaan pukeutumista?

Oi kesä, odotan sinua että pääsen vilauttelemaan rikkinäisistä housuistani pinkkien kalsareiden sijaan paljasta ihoa!

P.s. Kuten otsikko antaa ymmärtää, lisää risoja vaatteita on vielä luvassa!

Jouduin poistumaan tänään sohvalta YTHS-käyntiä varten, joten käytin reissun hyväksi vierailemalla hoitajan lisäksi Centrumilla. Kirppisinnostus on palaamaan päin (kääntäen verrannollisesti lompakon paksuuteen nähden), ja tuntuu että myyjätkin alkavat herätä talvihorroksestaan joten sieltä on mahdollista myös löytää jotain. Mulla oli tilillä yhdeksän euroa, joten mitäs muutakaan teen kuin ostan kahdeksalla eurolla vaatteita. Syöminen on yliarvostettua.

Ostin kerhotätifarkut! Aivan uskomattoman törkeät Micmacin farkut! Okei, kerhotädit ei varmaan käyttänyt ihan tätä merkkiä, mutta sen verran tiukat fläsärit sain eskaritäti-Eevaliisasta vuodelta 1996 nämä päälle laittaessani että oli pakko nimetä löydös ihan hänen kunniakseen.

Mikskä tätä mallia nyt kutsuisi, porkkanaksiko? Joka tapauksessa ainoa paikka josta ne istuvat on vyötärö, koko alakropan muodot peittyy seksikkäästi. Not. Niinjoo ja kaikkein coolein yksityiskohta: ei toista takataskua. Nyt olenkin sitten vaikean valinnan edessä: teenkö näistä korkeavyötäröiset farkkushortsit vai annanko jäädä tällaisiksi? Jossain syvällä mielessäni nimittäin ajattelen näiden olevan kaikessa hirveydessään jo itse asiassa aika hienot. :D Vielä kun saisi pähkäiltyä, miten vältän kerhotätilookin ja tuon esiin näiden übercooleuden…

Tässä muita kirppislöytöjä päälleni kasattuna: mustat farkut 2e ja carlingsin ruutupaita 4e. Maastotakkikin on toisen käden tuote, hain Varustelekan paketin aamulla. Harvoin sitä selviää nettikauppaostoksista yhdellä eurolla, mutta oli pakko olla sopuli ja Suvin innoittamana tilata naurettavan halpa takki. Vaikka olin juuri tilannut toisenkin paketin kyseisestä liikkeestä. Sen sisältö odottaakin vielä tarkempaa esittelyään.

Tämähän on siis saksalainen maastopuvun kesätakki. Alkuperämaasta muistuttaa hieno saksanlippu olkapäässä. Mieleni tekisi läntätä tähän muutama omakin merkki.

Tällaisia ostoksia tänään, nyt ryhdyn rikkomaan yksiä farkkuja! Lisätietoja ehkäpä jo huomenna samassa lepakko-paikassa.

Kolmella langalla neulottu pipo on saatettu valmiiksi! Se sai heti tärkeän tehtävän neitsytmatkalleen – lämmittää päätäni matkalla äänestämään. Oon tosi tyytyväinen tähän kokeiluun neuloa kolmella erivärisellä jämälangalla päällekkäin. Mustaa ja kahta erilaista valkoista sain kulutettua lankavarastoista aika hyvin. Moninkertaisella langalla neulominen oli myös yllättävän helppoa. Lopputuloskin on esteettinen, mitähän samalla tekniikalla voisi seuraavaksi neuloa?

Tupsuksi halusin mustavalkoisuuden rinnalle jotain kirkasta. Kuin tilauksesta sattui löytymään neonkeltaista lankaa juuri sopiva määrä.

Ylläolevat kuvat on otettu matkalla äänestämään. Jännittävää. Mitä jos vahingossa kirjoitan lappuun kolmosen? Tarkistan aina lapun sata kertaa, ettei vaan mene väärin. Nyt on kuitenkin vaalit jo valvottu ja olen tyytyväinen kun ehdokkaani pääsi tokalle kiekalle. Eikä ehdokas ollut siis Niinistö.