Minä itte!

Ihania minimalistisia ja ilmeisesti myös toteutukseltaan vaivattomia neuleita tarjoileva lempparimerkkini Wool and the gang julkaisi tänään blogissaan muutamia kuvia maaliskuun 15. päivä julkaistavasta kevään ja kesän mallistosta. Olin tietysti into piukeana niitä heti kurkkimassa, sillä merkki on ennenkin tarjoillut suuret määrät inspiraatiota neuleiden saralla. Tuskin tämäkään mallisto tulee tuottamaan pettymystä, ainakin tähän mennessä julkaistujen kuvien perusteella vaikuttaa hyvältä!

Pictures (c) Wool and the gang.

Oma lempparini on neljännen kuvan tasselihuivi. Entä teidän?

Tää postaus ois toki voinut olla mun ystävänpäiväpostaus, mutta eilen oli niin kiireinen päivä että kun vihdoin pääsin koneelle puoli kahdeltatoista yöllä ja palautin luentopäiväkirjan 4 minuuttia ennen deadlineä samalla Arnoldsin sydänmunkkia yksin mussuttaen, ei enää ollut kauhean ystävällinen olo (ja sänkykin alkoi tuntua melko kutsuvalta). En taida olla ystävä(npäivä)ihmisiä. Tää aamu onkin sitten kulunut napsutellessa luetuiksi joka ikisen lukemani blogin ystävänpäiväpostauksia, joissa ei ole muuta sisältöä kuin kuva ja toivotus. Ajatus on tietysti ollut jokaisen takana mitä sydämellisin, mutta kyllä se vähän pistää huokailuttamaan kun lukee kolmannenkymmenennen ystävänpäivätoivotuksen hanimussukoille lukijoille. ;) Noniin, suokaa anteeksi tämä kyynisyys ja siirrytään siihen itse asiaan.

Neuloin itselleni siis punaisen kaulaliinan. Erinnäisissä blogeissa olen kuullut toisteltavan mantraa siitä Sinkkuelämää-elokuvassa Carrien päällä nähdystä punaisesta kaulaliinasta. Se tuntuu innostaneen tai ainakin houkuttaneen monia neulomaan itselleen samantapaista kaulaliinaa. Varmaan siitä olen saanut päähäni että muhkea punainen kaulaliina olisi kiva. Etsin netistä käsiini kuvan tästä kyseisestä Carrien päällä nähdystä huivista, mutta sen malli ei lopulta vaikuttanut niin houkuttelevalta kuin mitä itse olin päässäni kuvitellut. Niinpä päätin tehdä oman (huomattavasti yksinkertaisemman) version punaisesta kaulaliinasta.

Ilmeisesti tismalleen samanlaisen kaulaliinan ohje löytyy kuitenkin Ravelrystä, jos joku sellaisen haluaa tehdä. Carrien kuva täältä.

Kirjoitin omasta kaulaliinastani myös “ohjeen”. Lainausmerkit siksi että jokainen vähänkään neulontaan perehtynyt pystyisi päättelemään miten kaulaliina on tehty ilman sitä ohjettakin. Ohjeita ja tietoja kuitenkin kysellään aina ja uskoisin että lukijoiden joukosta löytyy sellaisiakin joilta tämä neulonnan jalo taito on päässyt unohtumaan (tai jäänyt oppimatta). Ohje on siis lähinä heille. :) Toivottavasti se on riittävän selkeä.

Se Punainen Kaulaliina

lanka: Novita Kelo (50% villa, 50% akryyli), myös mikä tahansa muu mahdollisimman paksu lanka käy tai vaihtoehtoisesti vähemmän paksu kaksin- tai kolminkertaisena

puikot: koko 10

kustannukset: kolme kerää eli n. 16,50e (ilman puikkoja)

“ohje”: Luo 20 silmukkaa puikoille. Neulo koko ajan oikeaa silmukkaa, kunnes viimeistä kerää on jäljellä alle puolet. Päättele työ. Leikkaa hapsut, esimerkiksi neljäkymmentä 40cm pätkää. Ota kaksi langanpätkää, taita kahtia ja solmi kiinni kaulaliinan päähän. Solmi hapsuja joka toiseen silmukkaan. Valmis!

Samainen kaulaliina tekovaiheessansa vilahti aikaisemmin täällä. Eilen laitoin sen kaulaani ja eipä ainakaan ollut kylmä. Kaulaliinan saa helposti kiedottua parikin kertaa kaulan ympärille ja siltikin se roikkuu aika matalalla. Harmi että ne hirmopakkaset tais just loppua. Tajusin myös ettei mulla ollut ennestään tuollaista perinteisen mallista kaulaliinaa, oon ehkä vähän liikaa keskittynyt vaan tuubihuiveihin hups.

Tällaista on tulossa, muttei vieläkään valmista koska joku on ehkä maailman laiskin päättelemään ja hapsutkin pitäisi vielä leikata. Mutta julkaisen nämä kuvat, koska keskimmäinen sai luvan olla self portrait valokuvaushaasteeseen. Mulla on käynyt viime aikoina hyvä tuuri näiden haastekuvien kanssa sikäli että oon sattunut kuvaamaan muutenkin samana päivinä juttuja joita oon kätevästi hyödyntänyt haasteissakin. Ja kolmatta kuvaa käytin synttärikorttinakin. ;) Kolme kärpästä yhdellä iskulla?

Törmäsin Sort of pink -blogin kautta australialaisen neulevaatesuunnittelija Nikki Gabrielin taidonnäytteisiin. Hän on kehittänyt kiinnostavan tavan suunnitella neulevaatteita. Nikki Gabrielin myymissä Construction-pakkauksissa on mukana kaikki mitä tarvitsee tietyn vaatekappaleen tekemiseen. Itse vaatteet koostuvat isoilla puikoilla paksusta Wooli-langasta (valmistettu kierrätyskankaista)  neulotuista neliöistä. Neliöitä lisäämällä saadaan uusia neuleita. Yksinkertaisimmat koostuvat vain muutamista neliöistä. Myös pakkaukset ohjeineen ovat oma taidonnäytteensä, huolellisesti suunniteltu tuote kerta kaikkiaan!

Ideana neliönmuotoisista paloista neulevaatteen koostaminen on kyllä todella toteuttamiskelpoinen. Hyvää ajattelua laatikon ulkopuolelle! Samaa taktiikkaa voisi soveltaa ja suunnitella ihan omia neulevaatteitaan. Ei tarvitse kikkailla kavennuksien ja lisäysten ja silmukkamäärien kanssa, joten aloittelijallekin tämä tyyli sopii. Onpahan laatikkomaiset vaatteet muodissakin tällä hetkellä! Laatikkosuunnittelua voi hyödyntää myös virkkauksessa, esimerkiksi isoäidinneliöistä on kohtuullisen helppo suunnitella vaatteita.

Ihan varmasti mulla on erityistaito kerätä kaikkea keskeneräistä ympärilleni. Tälläkin hetkellä dataan sohvalla (aka elämänhallinta-tukikohdassani) seurassani jos jonkinlaista lankakerää ja keskeneräistä neuletta. Ja kyllä, ne ovat kanssani sohvalla, niitä ei voi siirtää pöydälle. Oletan että ne edistyisivät tuossa itsekseen. Ei oo vielä tapahtunut.

Isoäidinneliöt on just siinä ärsyttävässä vaiheessa että pitäis jaksaa tehdä vielä yllättävän monta lisää.

Ostin Titityystä Rowanin harmaata Cocoon-lankaa. Ihanaa ja pumpulinpehmeää! Piti alunperin ostaa jotain värikästä mutta menin ihan puihin sen valikoiman edessä.

Mallitilkkua ja jotain epämääräistä virkkausta…

Kerään koriin lankavarastoista erityisen kivan värisiä lankoja. Jos vaikka tekee mieli aloittaa uusi työ… hah.

Kahvia on kulutettu, mutta vaatteiden parsiminen on vähän vaiheessa.

Nyt otan kyllä puikot kätösiin ja alan edistämään edes jonkun edelle mainituista projekteista valmistumista. Vaalituloksia en kyllä uskalla katsoa telkkarista, liian jännää.

Oon ollut tässä tammikuun aikana aivan erityisen tuottelias, joten päätin tehdä postauksen muodossa koosteen siitä mitä olen saanut aikaiseksi kuukaudessa. Syynä ahkeruuteen on se ettei mulla ole ollut opiskelua tässä kuussa juuri oikeastaan, tai no ihan vähän. Välillä tekee hyvää vähän huilia, ja varmaan ekoja kertoja toteutinkin tota viisautta sen pelkän hokemisen sijaan. Viime syksy oli aika rankka ja on tässä tullut muutenkin vähän tavanomaista tahtia rivakammin opiskeltua: kahden ja puolen vuoden jälkeen opintopisteitä on tällä hetkellä 187 ja keväältä on odotettavissa parisenkymmentä vielä lisää. Ihanaa ettei tarvitse ihan kauhean paljon kuitenkaan enää huhkia, mitä nyt yksi kandidaatintutkielma ja sellasta pientä :D

Mutta nyt niihin aikaansaannoksiin:

Askartelin varsin lihaisan ulkoasun kasvisruokareseptejä sisältävälle reseptikirjalleni. Ainiinjoo, ne reseptit puuttuu edelleenkin. Pitäisi keksiä joku nätti yhtenäinen tyyli kansion sisälehdille. Siisteintä olis jos sais jonkun kuvankin liitettyä mutta se menis jo ehkä liian vaikeaksi. :)

Kostin vasta joulun jälkeen sataneelle lumelle neulomalla loppuun joulun alla aloitetut Fuck Snow -lapaset. Talvi ei ole toistaiseksi ollut moksiskaan, sen kun pahentunut vaan…

Leikkelin printtipaidasta topin kun edustin yliopistoa vanhalla lukiollani.

Tein ihanan mustavalkoisen pipon neulomalla jämälangoista. Se pääsi neitsytmatkalle äänestäessäni pressanvaaleissa.

Revin vähän farkkuja.

Toivottavasti tulevat kuukaudet ovat myös tuottoisia ja vaikkeivät olisikaan niin ei sekään haittaa. ;)