Minä itte!

Mulla oli lauantaina yhdeksästä neljään koulua, kivaa maratoniluentoa viestinnän etiikasta ja normeista tiedossa siis. Olin tyytyväinen, koska mulla on aika vähän luentoja tällä hetkellä, joten lauantai tiesi mahdollisuutta neuloa pitkästä aikaa keskeytyksettä. Kotona saan ihan liian harvoin aikaiseksi neuloa, oon niin liimautuneena näihin teknisiin jatkeisiini kuten läppäriin. Luennolla sen sijaan neulomisen ja luennoitsijan kuuntelemisen kombo on täydellinen. Käsille pitää olla jotain työtä että jaksaa keskittyä. Onneksi uusi Novitan lehtikin tuli juuri oikealla hetkellä postissa, joten inspiraatiostakaan ei ollut puutetta.

Kaikki tarvittava pakattuna reppuun eli lankaa ja… lankaa.

Purin vihdoin tän vanhan räpellyksen, josta piti tulla neulottu toppi, mutta kokoluokka on kyllä ihan jotain muuta. Täytyy yrittää joskus toiste sitä sitten.

Vihreitä nuudeleita.

Tämmöstä sain aikaiseksi. Voin paljastaa, että villapaitahan siitä on tulossa. Tai siis puuvillaneule, lanka on Novitan Miamia. Olisin varmaan saanut sen jo valmiiksi ellei lanka olisi loppunut kesken päivän. Toivottavasti pian saan sen sutaistua loppuun asti!

Tällaisissa vermeissä hiippailin siellä. Yksi tyttö jota en tuntenut sanoi että mulla on kivat vaatteet, se oli tosi awws :D Housut ovat oikeasti neonpinkit, se ei taida välittyä kuvasta ihan täydellisesti. Ihanat!

Nyt yritän perustella itselleni, miksi olisi oikeutettua jättää palauttamatta nettikauppaan myös nämä neonvihreät housut. Mutta en taida ihan kaksia neonvärisiä housuja tarvita… vaikka ihanat olisi nuo vihreätkin. :)

Neulominen on kummasti alkanut kiinnostaa vähenevissä määrin kun kevättä kohti mennään. Nyt siihen on tulossa pieni muutos ainakin hetkeksi, sen verran innostuin tänään postiluukusta kolahtaneesta Novitan lehdestä. Kuinka parasta on saada uunituore lehti varsinkin kun ei ole osannut yhtään odottaa sitä! Jee. Tässä juttuja joista tykkäsin, tosi paljon oli sellaisia mitä olin jo aikaisemmin suunnitellut tekeväni. Millähän laitteella mun ajatuksia oikein luetaan siellä lehtien toimituksissa?

Hmm, pitsisukat ja minä? Kuulostaa aika vieraalta mutta jostain kumman syystä tykkäsin näistä.

Mustavalkoiset sisustustyynyt! Hei se oli mun idea. Ihan itse keksin ensimmäisenä maailmassa! Ajattelin kokeilla tuommoisia Hangosta tai Kelosta.

Nämä pöllöt olivat tosi söpöjä ja muistuttivat aika erehdyttävästi Oiva Toikan lasilinnuista sitä sellaista pientä pöllöä. Haluisin sen!

Koiranleluja ei kannatameidän kohta 12-vuotiaalle torahampaalle neuloa, koska sehän rakastaa niitä putkeen ihan just niin kauan mitä vaaditaan kaikkien sisuksien kaivamiseksi pihalle. Mutta toi väriyhdistelmä oli kiva. Kirkkaita värejä oon nähnyt paljon yhdistettynä beigeen ja ruskean sävyihin mutta koska inhoan ruskeeta niin tää armeijavihreä kuulostaa paaaljon paremmalta!

Virkattu liivi ois jees mut toi väri on vähintäänkin arveluttava! Tän tyylinen hippiäisliivi tai kesätoppi ois kiva tekaista.

Kumma kyllä pitsishortsitkin kuulostavat ainakin toistaiseksi hyvältä ajatukselta. Ei, ei todellakaan missään lohenpunaisessa värissä vaan tietty valkoisena. Toinen vaihtoehto olisi tuunata farkkuihin pitsireunukset, ei huono sekään.

Tää tuli kyllä niin hyvään saumaan, kun just päivällä tuskailin että mitä neulottavaa keksisin lauantain maratoniluennolle yhdeksästä viiteen. Nytpä tiiän, mutta siitä lisää myöhemmin. :)

Ootteko selanneet tätä lehteä, mitä piditte?

Ajattelin aloittaa kevätkauden neulomalla topin. Just tuollaisen kuin kuvassa, täydellinen! Itse asiassa olen aloittanutkin, kaksi kuukautta sitten. Neuloin ainakin 15cm ja tajusin että se retale on ympärysmitaltaan jotain tuubihuiviluokkaa enemmänkin. Miksi oi miksi mä en vaan osaa laskea silmukkamääriä oikein? Toki siis laskin silmukat tätä työtä varten ja niiden piti olla just hyvät… niin. Viimeiset pari kuukautta onkin sitten mennyt tätä mokaa sadatellessa, nyt ajattelin ehkä jo päästä yli ja purkaa työn. Ja aloittaa alusta. Ja ehkä purkaa uudelleen. Niin kauan kunnes saan unelmien kesätopin tehtyä. Haluvan!

Picture (c) Wool and the gang.

Arvatkaa mille oon naureskellut tässä koko illan. No Handmade Ryan Gosling -blogille! Ei hajuakaan mistä tää meemi on oikein saanut alkunsa mutta se onnistuu tavoittamaan joitakin aika hyviä (stereotypia)pointteja käsityöharrastuksesta pienen parodian kautta. Pinterestissä törmäsin alkujaan yhteen kuvaan tästä samaisesta aiheesta, mutta en tiennyt näitä olevan lisääkin. Tässä muutamia poimintoja, käykää nauramassa lisää täällä.

Hey Girls. Siitä ei kyllä pääse mihinkään että Ryan Gosling on vaan hot ja kaikkien käsityöharrastajien unelmamies. ;) Drive oli paras leffa jonka katsoin viime vuonna ja voin suositella Blue Valentineakin lisää Goslingia halajaville. Nams.

Ihania minimalistisia ja ilmeisesti myös toteutukseltaan vaivattomia neuleita tarjoileva lempparimerkkini Wool and the gang julkaisi tänään blogissaan muutamia kuvia maaliskuun 15. päivä julkaistavasta kevään ja kesän mallistosta. Olin tietysti into piukeana niitä heti kurkkimassa, sillä merkki on ennenkin tarjoillut suuret määrät inspiraatiota neuleiden saralla. Tuskin tämäkään mallisto tulee tuottamaan pettymystä, ainakin tähän mennessä julkaistujen kuvien perusteella vaikuttaa hyvältä!

Pictures (c) Wool and the gang.

Oma lempparini on neljännen kuvan tasselihuivi. Entä teidän?

Tää postaus ois toki voinut olla mun ystävänpäiväpostaus, mutta eilen oli niin kiireinen päivä että kun vihdoin pääsin koneelle puoli kahdeltatoista yöllä ja palautin luentopäiväkirjan 4 minuuttia ennen deadlineä samalla Arnoldsin sydänmunkkia yksin mussuttaen, ei enää ollut kauhean ystävällinen olo (ja sänkykin alkoi tuntua melko kutsuvalta). En taida olla ystävä(npäivä)ihmisiä. Tää aamu onkin sitten kulunut napsutellessa luetuiksi joka ikisen lukemani blogin ystävänpäiväpostauksia, joissa ei ole muuta sisältöä kuin kuva ja toivotus. Ajatus on tietysti ollut jokaisen takana mitä sydämellisin, mutta kyllä se vähän pistää huokailuttamaan kun lukee kolmannenkymmenennen ystävänpäivätoivotuksen hanimussukoille lukijoille. ;) Noniin, suokaa anteeksi tämä kyynisyys ja siirrytään siihen itse asiaan.

Neuloin itselleni siis punaisen kaulaliinan. Erinnäisissä blogeissa olen kuullut toisteltavan mantraa siitä Sinkkuelämää-elokuvassa Carrien päällä nähdystä punaisesta kaulaliinasta. Se tuntuu innostaneen tai ainakin houkuttaneen monia neulomaan itselleen samantapaista kaulaliinaa. Varmaan siitä olen saanut päähäni että muhkea punainen kaulaliina olisi kiva. Etsin netistä käsiini kuvan tästä kyseisestä Carrien päällä nähdystä huivista, mutta sen malli ei lopulta vaikuttanut niin houkuttelevalta kuin mitä itse olin päässäni kuvitellut. Niinpä päätin tehdä oman (huomattavasti yksinkertaisemman) version punaisesta kaulaliinasta.

Ilmeisesti tismalleen samanlaisen kaulaliinan ohje löytyy kuitenkin Ravelrystä, jos joku sellaisen haluaa tehdä. Carrien kuva täältä.

Kirjoitin omasta kaulaliinastani myös “ohjeen”. Lainausmerkit siksi että jokainen vähänkään neulontaan perehtynyt pystyisi päättelemään miten kaulaliina on tehty ilman sitä ohjettakin. Ohjeita ja tietoja kuitenkin kysellään aina ja uskoisin että lukijoiden joukosta löytyy sellaisiakin joilta tämä neulonnan jalo taito on päässyt unohtumaan (tai jäänyt oppimatta). Ohje on siis lähinä heille. :) Toivottavasti se on riittävän selkeä.

Se Punainen Kaulaliina

lanka: Novita Kelo (50% villa, 50% akryyli), myös mikä tahansa muu mahdollisimman paksu lanka käy tai vaihtoehtoisesti vähemmän paksu kaksin- tai kolminkertaisena

puikot: koko 10

kustannukset: kolme kerää eli n. 16,50e (ilman puikkoja)

“ohje”: Luo 20 silmukkaa puikoille. Neulo koko ajan oikeaa silmukkaa, kunnes viimeistä kerää on jäljellä alle puolet. Päättele työ. Leikkaa hapsut, esimerkiksi neljäkymmentä 40cm pätkää. Ota kaksi langanpätkää, taita kahtia ja solmi kiinni kaulaliinan päähän. Solmi hapsuja joka toiseen silmukkaan. Valmis!

Samainen kaulaliina tekovaiheessansa vilahti aikaisemmin täällä. Eilen laitoin sen kaulaani ja eipä ainakaan ollut kylmä. Kaulaliinan saa helposti kiedottua parikin kertaa kaulan ympärille ja siltikin se roikkuu aika matalalla. Harmi että ne hirmopakkaset tais just loppua. Tajusin myös ettei mulla ollut ennestään tuollaista perinteisen mallista kaulaliinaa, oon ehkä vähän liikaa keskittynyt vaan tuubihuiveihin hups.