Minä itte!

Se on jännä miten maanantai voi muuttua mahtavaksi päiväksi vain pienen auringonpaisteen johdosta. Jee, kevät tulee, täällä ollaankin jo vähän odoteltu sua! Nyt ne lumet äkkiä pois kiitoos! Ja jos ajattelit kommentoida nyt tähän jotain jalat maahan palauttavaa niin HYS.

Ja koska ei ole käsityöharrastusten puolelta mitään uutta esiteltävää niin esitelläänpä sitten koulutöitä. Kuviksen sivuaineessa on meneillään keramiikka- ja muotoilukurssi. Tässä keskeneräinen peuranpää, josta tulee sellainen seinälle laitettava. Ja aion maalata sen spray-maalilla pinkiksi tai valkoiseksi. Tuon verkon siis, se on nätti sellaisenaan ilman mitään päällysteitä.

Tässä jotain muita räpellyksiä, keskeneräisiä nekin. Valkosavea, rakusavea ja punasavea. Savi ei oo kyllä yhtään mun juttu. Inhoan niiden väriä poltettuna ja ne lasitteetkin mitä meillä on käytettävissä on tosi ällön värisiä. Koita nyt siinä sitten tehdä jotain inspiroivaa. Purin frustraatiotani muovailemalla kakkakikkareen, bongatkaa vaikka kuvasta.

Aurinko paistoi savityöluokkaan. Haluan ulos!

Onneksi ehdin nauttia vielä viimeisistä säteistä kotimatkalla. Ja pakotin Markun kuvaamaan mun päivän rytkyt. Sain hiljattain kommentin jossa toivottiin lisää asukuvia. Minäs muotibloggaajana te mua oikein pidätte? No ei, tässä nyt ois ja lykin näitä tänne jatkossa varmaankin aina kun inspiraatiota riittää (eli kun vaan kehtaan). Pidetäänpä pieni huutoäänestys: mikäli uskotte verkkokalvonne kestävän meikäläisen vaateyhdistelmiä jatkossakin täällä niin kertokaa ihmeessä.

Kuten kuvasta hyppää silmään, oon löytänyt mun kuviolegginssikätkön jälleen näin kevään jo kolkutellessa. Omistan ihan hienon kokoelman erilaisia leggareita, niitä vaan tulee käytettyä ihan liian harvoin.

day 20 – handwriting

Loppuun vielä päivän valokuvaushaastekuva. Vahva alku ostoslistalle… Tämä maanantai oli kuitenkin liian mahtava vessapaperiostoksille.

Tää postaus ois toki voinut olla mun ystävänpäiväpostaus, mutta eilen oli niin kiireinen päivä että kun vihdoin pääsin koneelle puoli kahdeltatoista yöllä ja palautin luentopäiväkirjan 4 minuuttia ennen deadlineä samalla Arnoldsin sydänmunkkia yksin mussuttaen, ei enää ollut kauhean ystävällinen olo (ja sänkykin alkoi tuntua melko kutsuvalta). En taida olla ystävä(npäivä)ihmisiä. Tää aamu onkin sitten kulunut napsutellessa luetuiksi joka ikisen lukemani blogin ystävänpäiväpostauksia, joissa ei ole muuta sisältöä kuin kuva ja toivotus. Ajatus on tietysti ollut jokaisen takana mitä sydämellisin, mutta kyllä se vähän pistää huokailuttamaan kun lukee kolmannenkymmenennen ystävänpäivätoivotuksen hanimussukoille lukijoille. ;) Noniin, suokaa anteeksi tämä kyynisyys ja siirrytään siihen itse asiaan.

Neuloin itselleni siis punaisen kaulaliinan. Erinnäisissä blogeissa olen kuullut toisteltavan mantraa siitä Sinkkuelämää-elokuvassa Carrien päällä nähdystä punaisesta kaulaliinasta. Se tuntuu innostaneen tai ainakin houkuttaneen monia neulomaan itselleen samantapaista kaulaliinaa. Varmaan siitä olen saanut päähäni että muhkea punainen kaulaliina olisi kiva. Etsin netistä käsiini kuvan tästä kyseisestä Carrien päällä nähdystä huivista, mutta sen malli ei lopulta vaikuttanut niin houkuttelevalta kuin mitä itse olin päässäni kuvitellut. Niinpä päätin tehdä oman (huomattavasti yksinkertaisemman) version punaisesta kaulaliinasta.

Ilmeisesti tismalleen samanlaisen kaulaliinan ohje löytyy kuitenkin Ravelrystä, jos joku sellaisen haluaa tehdä. Carrien kuva täältä.

Kirjoitin omasta kaulaliinastani myös “ohjeen”. Lainausmerkit siksi että jokainen vähänkään neulontaan perehtynyt pystyisi päättelemään miten kaulaliina on tehty ilman sitä ohjettakin. Ohjeita ja tietoja kuitenkin kysellään aina ja uskoisin että lukijoiden joukosta löytyy sellaisiakin joilta tämä neulonnan jalo taito on päässyt unohtumaan (tai jäänyt oppimatta). Ohje on siis lähinä heille. :) Toivottavasti se on riittävän selkeä.

Se Punainen Kaulaliina

lanka: Novita Kelo (50% villa, 50% akryyli), myös mikä tahansa muu mahdollisimman paksu lanka käy tai vaihtoehtoisesti vähemmän paksu kaksin- tai kolminkertaisena

puikot: koko 10

kustannukset: kolme kerää eli n. 16,50e (ilman puikkoja)

“ohje”: Luo 20 silmukkaa puikoille. Neulo koko ajan oikeaa silmukkaa, kunnes viimeistä kerää on jäljellä alle puolet. Päättele työ. Leikkaa hapsut, esimerkiksi neljäkymmentä 40cm pätkää. Ota kaksi langanpätkää, taita kahtia ja solmi kiinni kaulaliinan päähän. Solmi hapsuja joka toiseen silmukkaan. Valmis!

Samainen kaulaliina tekovaiheessansa vilahti aikaisemmin täällä. Eilen laitoin sen kaulaani ja eipä ainakaan ollut kylmä. Kaulaliinan saa helposti kiedottua parikin kertaa kaulan ympärille ja siltikin se roikkuu aika matalalla. Harmi että ne hirmopakkaset tais just loppua. Tajusin myös ettei mulla ollut ennestään tuollaista perinteisen mallista kaulaliinaa, oon ehkä vähän liikaa keskittynyt vaan tuubihuiveihin hups.

Tällaista on tulossa, muttei vieläkään valmista koska joku on ehkä maailman laiskin päättelemään ja hapsutkin pitäisi vielä leikata. Mutta julkaisen nämä kuvat, koska keskimmäinen sai luvan olla self portrait valokuvaushaasteeseen. Mulla on käynyt viime aikoina hyvä tuuri näiden haastekuvien kanssa sikäli että oon sattunut kuvaamaan muutenkin samana päivinä juttuja joita oon kätevästi hyödyntänyt haasteissakin. Ja kolmatta kuvaa käytin synttärikorttinakin. ;) Kolme kärpästä yhdellä iskulla?

Tässä siis se aikaisemmin naureskelemani kuvistyö, jonka tein sattumalta just sen päivän valokuvaushaasteen teemaan sopivaksi. Myöhemmin sitten harmitti etten ollut kuvannut kyseistä työtä, kun se olisi sopinut niin hyvin haasteeseen. Tässä se nyt on!

Itse työ on oikealla, vasen on muotti. Piti tehdä reliefi ja innostuin vähän tosta käden painamisesta saveen. Opettaja ei tainnu arvostaa. :D

Muotti on rakusavea ja siihen painoin kätöseni. Siihen ympärille kyhättiin reunukset maitopurkista ja kaadettiin kipsimassa päälle. Va-la-mis. Käden painaminen  kiinteään saveen ei ollut niin helppoa kuin olisin kuvitellut, joten jouduin painelemaan hieman eri kohdista. Nähtävästi sormet tuli painettua aika syvälle, siksi käsi näyttää vähän oudolta.

Vika kuva saa olla valokuvaushaasteen kuva. Mitä mieltä olette vesileimoista (eli noista minaitte.net -teksteistä kuvien reunoissa)? Mulla on vähän ristiriitainen suhde niihin, tai enemmänkin kielteiseen kallistuva. Rumasti tehdyt ja liian isot leimat pilaavat usein koko kuvan, samoin joissain blogeissa se miksi jokaiseen kakkalaatuiseen pokkarin salamalla otettuun kuvaan isketään leima (usein ruma sellainen) herättää ihmetystä. Ymmärrän sen ettei kukaan varmaankaan välttämättä tykkäisi jos omaa kuvaa käytetään ilman lupaa ja lähdettä merkitsemättä, mutta toisaalta joistain ihan taviskuvista leimalla merkittynä tulee vähän sellainen olo että mitäköhän toi nyt oikein luulee itsestään, luuleeko se muka että joku tollaisia kuvia haluaisi pölliä.

Pinterest on sen sijaan nostanut ihan omaan uuteen arvoonsa vesileimat, sinne kun usein pinnaillaan inspiraatiokuvia jotka sitten leviävät kulovalkean lailla, ja alkuperäinen kuvantekijä saattaa jäädä ihan unohduksiin mikä on vähän väärin.  Näissä tapauksissa voi olla ihan kiva juttu että kuvasta vesileima löytyy, itsekin olen useamman kerran löytänyt leiman ansiosta alkuperäisen tekijän sivuille ihastelemaan lisää samantyylisiä teoksia. Monet käyttävät kuvia periaatteella “Lähde: Google/Weheartit/Pinterest” (olen varmaan itsekin joskus sortunut moiseen), mutta kehottaisin kaikkia ehdottomasti linkittämään suoraan esimerkiksi siihen blogipostaukseen josta kuva on peräisin. Kuvan lainaaminen omaan blogiin jonkun toisen blogista on mielestäni ihan ok silloin kun laitetaan linkki takaisin ja kuvaa lainataan asiallisesti. Tähän olen itsekin halunnut kannustaa esimerkiksi omia kuviani koskevalla Creative Commons -lisenssillä, joka näkyy tuolla sivupalkissa. Kuvien lainaamisen kieltämistä kokonaan ilman lupaa (monissa blogeissahan tällainen tekstinpätkä lukee) en oikeastaan kannata, koska aika harva jaksaa lupaa kysyä ja se taas johtaa sitten siihen ettei minkäänlaisia krediittejä välttämättä anneta. Mutta kukin tavallaan.

Tulipahan vuodatus! Mitä mieltä olette tästä kuvien lainailusta? Pitääkö siihen suostua?

Helmikuun valokuvaushaaste.

10am

Sunnuntai ja kuvan aiheena 10.00? Älkää hei naurattako, mähän nukun vielä silloin! No ei ihan, mutta viime viikolla mun tyypillinen heräämisaika oli siinä kymmenen pintaan aamulla. Opiskelu<3 Tämä kuva on otettu klo 10.27.

dinner

Tein pitkästä aikaa chili con soyaa ja tuumasin että parempi kuvata vaan ne ainekset kuin se kerran syödyltä näyttävä mössö. Ei tullut erityisen hyvää, oon kai kyllästynyt tomaattimurskan makuun. Kokeilin riisin tilalla quinoaa ja sekin oli aika pahaa sellaisenaan. Jatketaan kokeiluja!

button

Ainoa nappi jota keksin kuvata oli meikäläisen belly button. Myöhemmin tajusin että näkyyhän tuossa housunnappikin. Mut ei kato pidä tehdä asioita liian helpoksi.

Laittakaa ihmeessä linkkejä omiin haastepostauksiinne kommenttiboksiin!

Oon ollut tässä tammikuun aikana aivan erityisen tuottelias, joten päätin tehdä postauksen muodossa koosteen siitä mitä olen saanut aikaiseksi kuukaudessa. Syynä ahkeruuteen on se ettei mulla ole ollut opiskelua tässä kuussa juuri oikeastaan, tai no ihan vähän. Välillä tekee hyvää vähän huilia, ja varmaan ekoja kertoja toteutinkin tota viisautta sen pelkän hokemisen sijaan. Viime syksy oli aika rankka ja on tässä tullut muutenkin vähän tavanomaista tahtia rivakammin opiskeltua: kahden ja puolen vuoden jälkeen opintopisteitä on tällä hetkellä 187 ja keväältä on odotettavissa parisenkymmentä vielä lisää. Ihanaa ettei tarvitse ihan kauhean paljon kuitenkaan enää huhkia, mitä nyt yksi kandidaatintutkielma ja sellasta pientä :D

Mutta nyt niihin aikaansaannoksiin:

Askartelin varsin lihaisan ulkoasun kasvisruokareseptejä sisältävälle reseptikirjalleni. Ainiinjoo, ne reseptit puuttuu edelleenkin. Pitäisi keksiä joku nätti yhtenäinen tyyli kansion sisälehdille. Siisteintä olis jos sais jonkun kuvankin liitettyä mutta se menis jo ehkä liian vaikeaksi. :)

Kostin vasta joulun jälkeen sataneelle lumelle neulomalla loppuun joulun alla aloitetut Fuck Snow -lapaset. Talvi ei ole toistaiseksi ollut moksiskaan, sen kun pahentunut vaan…

Leikkelin printtipaidasta topin kun edustin yliopistoa vanhalla lukiollani.

Tein ihanan mustavalkoisen pipon neulomalla jämälangoista. Se pääsi neitsytmatkalle äänestäessäni pressanvaaleissa.

Revin vähän farkkuja.

Toivottavasti tulevat kuukaudet ovat myös tuottoisia ja vaikkeivät olisikaan niin ei sekään haittaa. ;)