Sain vihdoin käsiini Outi Pyyn kirjan Trashion! Tee itse huippumuotisi. Harvoin tulee vastaan sellaisia kirjoja jotka olisi ihan pakko saada, mutta tämä oli yksi sellainen. Olen seurannut Outsapop-blogia jo pitkän aikaa ja ihaillut Outin omaperäistä tyyliä. Samalla linjalla jatketaan kirjassakin, sillä näitä ohjeita et ole nähnyt netissä jo kauan sitten kuten joidenkin kirjojen kohdalla valitettavasti on.

Vaikkei kirjan tyyli ehkä kohtaakaan omaani, onnistuu se silti inspiroimaan itse tekemiseen. Projekteja voi soveltaa oman maun mukaan. Tärkeintä on mielestäni kirjan välittämä asenne, joka kannustaa soveltamaan, käyttämään kierrätysmateriaaleja luovasti sekä ryhtymään rohkeasti yrittämään vaikkeivät omat ompelutaidot ihan ammattilaisen tasolla olisikaan.

”En useinkaan vaivaudu viimeistelemään tekemiäni vaatteita, koska olen luonteeltani kärsimätön ja hieman laiska.” – Outi Pyy

”Trashionissa ei ole virheitä – vain odottamattomia lopputuloksia!”

Kaksi viimeistä kuvaa (c) Mikko Rasila, Atena Kustannuksen sivuilta.

Suosittelen tätä niille, joita vähänkään kiinnostaa vaatteiden tuunaaminen, vaikkei ompelutaitoja olisikaan! Kyllä ainakin yksi kirjan projekteista menee minullakin toteutukseen, saa nähdä onnistunko. Ja saattaa pari muutakin vaatekaapin vaatetta saada uuden ilmeen tämän innoittamana.

En voi leveilllä että olisin jotenkin odottanut Moonrise Kingdomia, tai että tietäisin mitään herra Wes Andersonista. Ei, menin vain katsomaan kun olin kuullut tästä hyvää. En tiedä mitä tästä oikein pitäisi sanoa, erikoinen leffa. Juoni jätti vähän tyytymättömäksi, pistän pääni pantiksi että niin oli tarkoituskin. Mutta visuaalinen ilme, se oli tosi inspiroiva!

Viimeinen kuva on itse asiassa käsittääkseni fanitaidetta (ja tietysti myytävänä), mutta otin sen mukaan siksi että tekijä on näköjään innostunut samasta jutusta kuin minäkin. :) Tässä yksi inspiraation tuloksista, lisää myöhemmin kunhan ehdin kuvata!

Kuvat 1&2, 3, neljäs oma.

Neulominen on kummasti alkanut kiinnostaa vähenevissä määrin kun kevättä kohti mennään. Nyt siihen on tulossa pieni muutos ainakin hetkeksi, sen verran innostuin tänään postiluukusta kolahtaneesta Novitan lehdestä. Kuinka parasta on saada uunituore lehti varsinkin kun ei ole osannut yhtään odottaa sitä! Jee. Tässä juttuja joista tykkäsin, tosi paljon oli sellaisia mitä olin jo aikaisemmin suunnitellut tekeväni. Millähän laitteella mun ajatuksia oikein luetaan siellä lehtien toimituksissa?

Hmm, pitsisukat ja minä? Kuulostaa aika vieraalta mutta jostain kumman syystä tykkäsin näistä.

Mustavalkoiset sisustustyynyt! Hei se oli mun idea. Ihan itse keksin ensimmäisenä maailmassa! Ajattelin kokeilla tuommoisia Hangosta tai Kelosta.

Nämä pöllöt olivat tosi söpöjä ja muistuttivat aika erehdyttävästi Oiva Toikan lasilinnuista sitä sellaista pientä pöllöä. Haluisin sen!

Koiranleluja ei kannatameidän kohta 12-vuotiaalle torahampaalle neuloa, koska sehän rakastaa niitä putkeen ihan just niin kauan mitä vaaditaan kaikkien sisuksien kaivamiseksi pihalle. Mutta toi väriyhdistelmä oli kiva. Kirkkaita värejä oon nähnyt paljon yhdistettynä beigeen ja ruskean sävyihin mutta koska inhoan ruskeeta niin tää armeijavihreä kuulostaa paaaljon paremmalta!

Virkattu liivi ois jees mut toi väri on vähintäänkin arveluttava! Tän tyylinen hippiäisliivi tai kesätoppi ois kiva tekaista.

Kumma kyllä pitsishortsitkin kuulostavat ainakin toistaiseksi hyvältä ajatukselta. Ei, ei todellakaan missään lohenpunaisessa värissä vaan tietty valkoisena. Toinen vaihtoehto olisi tuunata farkkuihin pitsireunukset, ei huono sekään.

Tää tuli kyllä niin hyvään saumaan, kun just päivällä tuskailin että mitä neulottavaa keksisin lauantain maratoniluennolle yhdeksästä viiteen. Nytpä tiiän, mutta siitä lisää myöhemmin. :)

Ootteko selanneet tätä lehteä, mitä piditte?

Onnistuinko herättämään otsikolla kiinnostuksen? Perään vielä katso kuvat ja iltapäivälehtimatskua ollaan.

No tässä se nyt kuitenkin on, se mummo siis.

pipo – DIY

mummohuivi – kirppis

neule – JC

t-paita – Cheap Monday

nahkahousut - H&M

Kirjoitin ylös asun propagandatiedot ihan vaan että saisin kertoa pipon olevan itse tehty ja huivin ostettu kirppikseltä.

day 22 – where you work

Mummelin työpaikka on mm. tämä. Haaste osui just sopivasti sellaiselle viikolle jolloin mulla ei ole töitä enkä kyllä siitä paikasta muutenkaan olisi kuvaa täällä julkaissut. Vaihtoehdot b) ja c) olivat siis opiskelupaikka ja vapaa-ajan hommailupaikka, joista valitsin siis viimeisimmän. Unelmoin siitä että  joskus voisin tehdä ainakin osittain töitä kotoa käsin, vaikka freelancerina tai yrittäjänä.

Tänään tuli 101 ideaa, joka kuvassakin lepää meikän hommailukeskuksen sohvalla. Tosi iso pettymys koko lehti! Ei ne ideat ehkä ennenkään oo olleet mitään ennennäkemättömiä, minkä oon antanut anteeksi siksi ettei painettu media voi olla mikään Pinterest. Mutta hei oikeesti, jos jotain tavaroiden spray-maalaamista esitellään niinkun se olis joku loistava uusi idea… En löytänyt koko lehdestä oikeastaan mitään inspiroivaa (paitsi virkattu päällinen jumppapalloon, mutta sen olin bongannut jo aikaisemmin muualta). Plaah, toivottavasti seuraava numero on jo parempi!

Toi sää lähetti melko märät terveisensä kevään odottajan naamalle. Okei, talvi 1 Inka 0. Onneksi mulla oli sentään noi tekonahkahousut jotka toimii kätevästi kurahousujen tavoin. Pysyy jalat ainakin kuivina räntäsateessa. :D

Sain Sanna Vatasen kirjan Neulo. Virkkaa. Kirjo. Ekolangasta! käsiini tänään JUJU-kerhon paketista ja päätin kirjoittaa hieman sen herättämistä ajatuksista. Vatasen Jämälanka-kirjan sain vihdosta viimein itselleni joululahjan muodossa, mahtava kirja! Sen perusteella halusin ehdottomasti hommata tämän ekolankoihin keskittyvän kirjan itselleni.

Neulo. Virkkaa. Kirjo. Ekolangasta! ei yllä edeltäjänsä tasolle ohjeiden inspiroivuudessa. Tykkäsin jämälankaohjeiden värikkyydestä ja monipuolisuudesta, mutta tässä kirjassa on niiden lisäksi myös perinteisemmän tyylin neule- ja virkkausohjeita, joissa on tietty lankasuositus. Näiden ohjeiden kautta esitellään erilaisia ekologisempia lankavaihtoehtoja, kuten luomupuuvillalankoja, kierrätyslankoja ja vaihtoehtoisista luonnonkuiduista tehtyjä lankoja. Jotenkin ohjeiden malleista monikaan ei herättänyt minussa inspiraatiota kokeilla itse, toisin kuin jämälankakirjan kanssa. Ehkä se oli se värimaailma: ekolankoja saa valitettavan usein vain haaleanvaaleissa ällöissä väreissä. Kaipa se kirkkaaksi värjääminen on vähemmän ekologista.

Jämälankaosiosta pidin siis tässäkin kirjassa eniten. Vaikka ohjeet eivät tarjonneet niin paljon inspiraatiota kuin olisin odottanut, sain tästä kirjasta paljon tietoa lankojen ekologisuudesta. Kovin moni ei jaksa miettiä käsityömateriaaliensa ekologisuutta, enemmän kun korostetaan sitä kuinka käsityö kuin käsityö on ekologisempaa kulttuuria (tai ainakin eettisempää kun tekijänä toimitaan itse). Ikävä kyllä ne materiaalit eli langatkin valmistetaan jossakin ja silläkin on  vaikutusta ympäristöön. Mahtavaa että tässä kirjassa herätetään ajattelemaan tätäkin puolta käsityöharrastuksesta! Ohjeiden yhteydessä on esitelty miellyttävän monipuolisesti erilaisia ekologisia vaihtoehtoja lankojen osalta, joten tätä kirjaa selailtuaan on paljon helpompi tehdä jatkossa ekologisempia lankaostoksia kaikenlaisiin käsitöihin.

Innostuin kirjan pohjalta kokoamaan vinkkejä ekompiin käsitöihin.

Vinkkejä ekologisempaan neulomiseen ja virkkaamiseen:

• Suosi mieluummin luonnonkuituja kuin tekokuituja. Tekokuidut valmistetaan yleensä öljystä eivätkä ne maadu.
• Kaikki luonnonkuidutkaan eivät ole automaattisesti ekologisia.
• Luonnonmateriaaleista puuvilla on pahis! Paitsi jos se on luomupuuvillaa. Puuvillan tehoviljely vaatii ympäristölle haitallista keinokastelua, paljon torjunta-aineita, ja usein siihen liittyy myös lapsityövoimaa.
• Valitse langan materiaali käyttötarkoituksen mukaan. Joskus valmiin tuotteen kannalta on järkevää valita lankaa, johon on lisätty keinokuitua lisäämään kestävyyttä.
• Kun olet kerran tehnyt jotain itse, oli se sitten millaisesta langasta tahansa, takaa sille mahdollisimman pitkä käyttöikä. Korjaa, tuunaa, anna lahjaksi, myy kirppiksellä, pura ja tee jotain uutta…
• Osta uutta lankaa vain tarpeeseen. Älä hamstraa.
• Lankaa voi ostaa myös kirpputoreilta tai vaihdella kavereiden kesken. Kysele tutuilta josko heillä olisi antaa turhia lankojaan pois.
• Älä stressaa liiaksi. Kukaan ei ole täydellinen. Ota ekologisten lankojen käyttö uuden kokeilemisen kannalta.

En todellakaan ole edes lähelle täydellinen tässä ekologisten lankojen käytössä, itse asiassa se on ihan täysin uusi alue mulle. Keinokuitujen välttelemistä olen toki harjoittanut ennenkin, mutta esimerkiksi puuvillan käyttöä en ole pahemmin miettinyt. Kirjan myötä tutustuin kaikenlaisiin hienoihin lankamerkkeihin, joista olin aikaisemmin lukenut joidenkin käsityögurujen blogeista. Siis sellaisten, jotka neulovat pitsihuiveja ja muuta tylsää. ;) Turhaa hienostelua siis? No, olen sitä mieltä että kun tekee jotain itse, kannattaa periaatteessa hyödyntää valinnanvapaus suunnittelussa ja käyttää laadukkaita materiaaleja. Kun käyttää tunteja villapaidan neulomiseen, voi tuntua vähän turhalta jos se nukkaantuu ekalla käyttökerralla.

Hienojen lankojen käytöllä on kääntöpuolensa, johon varsinkin opiskelijana törmää jatkuvasti. Kaiken maailman ekolangat ja silkkimerinovillasekoitukset maksavat tietenkin näkökulmastani maltaita. Kun lankoja saa halvemmallakin, ollaan vaikean valinnan edessä. Itsekin tasapainoilen jatkuvasti tämän valinnan kanssa. Toistaiseksi edulliset vaihtoehdot ovat vieneet useammin voiton, mutta johonkin isompaan vaatteeseen valitsen langan yleensä tarkemmin. Aion ottaa nyt projektiksi käyttää entistä laadukkaampia lankoja silloin kun se on perusteltua. Aloittelijalle voi olla nimittäin joskus järkevämpää ostaa ihan perus markettilankaa, niin ei harmita sitten niin paljon jos projekti meneekin pilalle tai jää kesken. Opiskelijalle loppujen lopuksi se edullisin keino ekoilla on yrittää hyödyntää erilaisia jämälankoja luovasti tai tehdä lankaa itse uusiokäyttämällä esimerkiksi vanhoja vaatteita.

Tulipahan paasaus. Mitä mieltä olette Vatasen kirjasta? Tai ekolangoista noin yleensä?