Vielä ei ole liian myöhäistä julkaista joulukuvia, eihän? Pakko laittaa muutama vaikka aika koirapainotteisella linjalla mennään. Sillä vaikka joissakin perheissä joulutunnelmaa luovat pukkia odottavat lapset, niin meillä lasten roolia hoitaa 12-vuotias koira. Lahjat oli kerta kaikkiaan pakko jakaa tietyssä pisteessä iltaa, kun Nelly kävi liian malttamattomaksi. Ei epäilystäkään etteikö se tietäisi mistä joulussa on kyse. Lahjojen avaamisesta tietenkin. Kaikki kelpaa, luki kortissa ihan mikä vaan nimi. :D Itse asiassa hän oli aloittanut jo ajoissa sniikkailemalla lahjakätkön meikäläisen huoneesta joulukuun alkupuolella. Oman lahjansa oli kuulemma vain syönyt.

Kun ne lahjat vihdoin jaetaan, ei ehdi edes kiinnittää huomiota päähän laitettuihin poronsarviin.

Lahjat on avattava repimällä paketti mahdollisimman pieneksi silpuksi ja sitten syödään koko sisältö kerralla.

Minä ja jouluvillapaita.

Meidän vähemmän hieno joulukattaus aatolta, hienompi oli sitten joulupäivänä. Turvasin ravinnonsaantini tekemällä itselleni halloumisalaattia, laatikot kun ei oikein maistu ja kinkusta minut on onnekseni kasvissyöjänä vapautettu.

Anonyymien rentoilijoiden perhepotretti vielä tähän loppuun. Kuvan haalarit ovat meikäläisen saamia lahjoja, kannattaa aina toivoa kahdelta ihmiseltä samaa niin varmistaa toiveen toteutumisen. ;) Kelpaapahan ainakin rentoilla! Itse asiassa löysäilen haalarissa tälläkin hetkellä.

Siinä tiivistettynä meidän joulu, koiramainen ja hyvä.