Kymmenes reilipäivä, Utrecht

Niinpäniin, uhkailin teitä jo viime postauksessa että seuraavaksi käsittelisin Maastrichtia, mutta paneudutaan nyt kuitenkin sitä ennen vielä Utrechtiin. Meinasin skipata tämän kohteen ihan suosiolla, koska Utrecht on paska paikka. Tämä minun objektiivinen mielipiteeni juontaa juurensa jopa vähän alle vuorokauden mittaiseen oleskeluun.

Mikä hemmetin Utrecht? Se on Hollannissa. Selitys tällaiseen nevaripaikkaan menemiselle on yksinkertainen: oli pakko mennä jonnekin yhdeksi yöksi. Oltiin höykkyytetty alkumatka sellaista kyytiä, että oltiin Amsterdamissa päivää “liian” aikaisin, joten meille jäi yksi päivä luppoaikaa käytettäväksi ennen Maastrichtia, jonne taas oli pakko mennä juuri 11. päivä kesäkuuta varatun hotellin ja eräiden festareiden takia. Niinpä valkattiin summittaisesti vaan joku Hollannin kaupunki yhden yön viettopaikaksi, koska kauemmaskaan ei oikein ehditty. Epäonninen valinta osui Utrechtiin.

Interraililla tuli kyllä havainnoitua aika useaan otteeseen se, miten nukkumapaikka vaikuttaa todella paljon kokonaiskuvaan tietystä kaupungista. Ehkä voidaankin syyttää huonoista kokemuksista meidän hostellia. Nuo oleskelutilat olivat ihan kivat ja aamiaista oli nettiarvosteluissa kehuttu. Aamiaiseen kuuluikin erilaisia lettuja ja vaikka mitä muuta, mutta vähän vaikutelmaa pilasi se kun näin ne samat letut vielä illallakin siinä pöydällä tarjolla huoneenlämmössä. Kärpäskuvut sentään oli mutta ruokahalulle sai sanoa heipat.

Ei me nyt sentään niin nirsoja olla että oltaisiin alettu Utrecht-vihaajiksi joidenkin lättyjen takia. Mutta monen hengen nukkumadormeissa on yksi juttu joka tekee olemisesta aika lailla epämiellyttävää, nimittäin kumiset patjat. Täällä Utrechtissa oli jopa kumiset tyynytkin. Lakanat oli joo päällä, mutta kuvitelkaa mitä tapahtuu kun vähän tulee kuuma. Ihan karseeta. Ja kun kylppärissäkin haisi vielä ihan homeelta niin mun valituskynnys oli ylitetty! Jälkikäteen voisin sanoa että eihän tuo ollut vielä kovinkaan paha, mutta riitti se näköjään huonon mielikuvan luomiseen koko kaupungista.

Kaikista omituisinta oli, että juuri tässä maailman kolkassa tavattiin reissun ensimmäiset suomalaiset. Kaksi nuorta miestä, jotka olivat tulleet ihan varta vasten Utrechtiin viettämään tässä homeenhajuisessa hostellissa kolme viikkoa. Siis mitä ihmettä. Syy selvisi illalla, kun tyypit kävivät kymmeneltä nukkumaan vaatteet päällä ihan pössyissä. Ei ne olleet mitään nähtävyyksiä katsomaan tulleetkaan. Sama kai se missä sitä sekaisin on.

No, nyt on ainakin pohjustettu se miksi oltiin iloisia Maastrichtin kolmen tähden hotellista. Siitä lisää pian!