Seitsemäntenä päivänä kuukauden reilistä lähdettiin Brysselistä kohti odotettua Amsterdamia! Tuskin on ketään jolla ei olisi jonkinlaista mielikuvaa Damista. Coffee shoppeja ja punaisten lyhtyjen alue. Paljon pyöriä ja tuulimyllyjä ja tulppaaneita. Pitihän se nähdä omin silmin.

Pyöriä löydettiin kyllä heti. Ei jäänyt epäilyksen varaan, pyöräilläänkö täällä paljon. Pyöriä taisi olla aikalailla enemmän kuin kaupungin asukkaita. Tämä havainto tehtiin ensimmäisen 10 minuutin aikana. Vielä sitä aikaisemmin päästiin havainnoimaan paikallisten ystävällisyyttä.

Meidän oli tarkoitus mennä raitiovaunulla hostellille, jonne oli muutaman kilometrin kävelymatka. Asemalta ulos päästyämme siis ryhdyttiin etsimään oikeaa pysäkkiä. Ei ehditty kuin mennä ensimmäiselle pysäkille lukemaan opasteita, kun joku ystävällinen mies tuli kertomaan meille, että raitiovaunukuskit ovat lakossa tänään ja siksi ratikat ei kulje. Eikä siinä vielä kaikki, heppu kysyi minne ollaan menossa ja antoi tarkat ohjeet miten päästäisiin sinne kävellen. Jouduttiin kysymään matkalla kyllä monelta muultakin neuvoa, ja kaikki olivat tosi ystävällisiä. Kiva paikka.

Kuten aikaisemmin jo uhkailin, joudun kaiken mukavuuden ja järkevyyden nimissä tiivistämään joitakin päiviä saman postauksen alle. Orastava matkaväsymys on suoraan verannollinen näiden kahden päivän aikana otettujen kuvien määrään. Seitsemäntenä päivänä jonkun verran, kahdeksantena ei oikein mitään. :D

Perus turistiperseilyä. Ei sitä aineisiin liittyvää kuitenkaan.

Meidän hostelli oli ensimmäistä kertaa sellainen kunnon reppureissaajapaikka, monen hengen dorm-huoneistoja. Hostellin nimi oli AnneMarie, mukava paikka ja rento meininki. Meidän huoneessa oli meidän lisäksi porukka ausseja, aika kovaäänisiä ja biletysorientoituneita sellaisia. Mutta se oli oikeastaan vaan hauskaa.

Kuva meidän puistokävelyltä. Tuolla keskellä on haikara, jos katsoo oikein tarkkaan niin näkee. ;)

Samaiselta kävelyltä tämäkin. Vitsi kun olisi pitänyt kuvata noita pyöriä tarkemmin, niissä oli kyllä niin hienoja virityksiä ettei voinut kuin ihmetellä. Ja kaikki sellaisia hienoja mummopyöriä, en muista nähneeni juuri ollenkaan maastopyöriä. Tahtoo hollantilaisen pyörän!

Illalla (kahdeksas päivä) kuljeksittiin kaupungilla ja törmättiin tällaiseen katutanssiesitykseen. Tykkäsin Amsterdamin keskusta-alueesta tosi paljon, melkein kaikki kadut oli kävelykatuja, mitä nyt raitiovaunujen raiteet meni jotenkin hämärästi niiden katujen keskellä, sellaisia semi-kävelykatuja siis. Ja keskusta vaikutti muutenkin paljon pienemmältä kuin oikeasti oli. Mutta enemmän siitä sitten seuraavassa setisstä, matkapäivä nro ysissä.